Ester-palkinto Teatteri Vanhalle
Jukolle (19.2.2010)
Vivicas Vänner
-säätiö palkitsee Teatteri Vanhan Jukon taiteellisesti
korkeatasoisesta työstä
Lahdessa toimiva Teatteri Vanha Juko on jo 15 vuotta keskittynyt uuteen kotimaiseen näytelmään, joka luotaa puhuttelevalla tavalla ympäröivää todellisuutta. Jukon näyttämöllä on ollut läsnä vähäväkisten Suomi, niin myös teatterin uusimmassa, Juha Luukkosen ohjaamassa esityksessä ”Kahdeksan surmanluotia”, joka piirtää tarkan näköiskuvan nyky-Suomesta.
Akateemikko Vivica Bandlerin vuonna 1991 perustama säätiö, Teaterstiftelsen Vivicas Vänner, myönsi 10.000 euron arvoisen Ester-palkinnon Teatteri Vanhalle Jukolle ja sen vimmaiselle jukolaumalle merkittävästä, rohkeasta, tinkimättömästä ja taiteellisesti korkeatasoisesta työstä.
Palkinnon luovutti Lahdessa 18.2.2010 säätiön puheenjohtaja, teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantala, joka luonnehti ”Kahdeksaa surmanluotia” pakkaskuukausien merkkipaaluksi suomalaisessa teatteritaiteessa.
- Esitys on näköiskuva tämän päivän Suomesta; kuva, joka ei piirry vallan kamareissa valssaaville. Te jukolaiset olette panostaneet siihen lahjakkuuden lisäksi aikaa, joka alkaa olla kalleimpia luonnonvarojamme, ja osoittaneet, että riittävä aika on luovan taiteen edellytys.
Palkinnon lisäksi jukolaisille luovutettiin Vivica Bandlerin äidin, teatterintutkija Ester Margaret von Frenckellin nimeä kantava laatta, joka kiinnitetään yhteen katsomon tuolinselkämyksistä.
- Vivican ystävillä pitää aina olla paikka jukolaisten joukossa, ja jos kukaan heistä ei osu paikalle, haluamme Vivican itsensä olevan hengessä läsnä, Raija-Sinikka Rantala totesi.
Lahdessa toimiva Teatteri Vanha Juko on jo 15 vuotta keskittynyt uuteen kotimaiseen näytelmään, joka luotaa puhuttelevalla tavalla ympäröivää todellisuutta. Jukon näyttämöllä on ollut läsnä vähäväkisten Suomi, niin myös teatterin uusimmassa, Juha Luukkosen ohjaamassa esityksessä ”Kahdeksan surmanluotia”, joka piirtää tarkan näköiskuvan nyky-Suomesta.
Akateemikko Vivica Bandlerin vuonna 1991 perustama säätiö, Teaterstiftelsen Vivicas Vänner, myönsi 10.000 euron arvoisen Ester-palkinnon Teatteri Vanhalle Jukolle ja sen vimmaiselle jukolaumalle merkittävästä, rohkeasta, tinkimättömästä ja taiteellisesti korkeatasoisesta työstä.
Palkinnon luovutti Lahdessa 18.2.2010 säätiön puheenjohtaja, teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantala, joka luonnehti ”Kahdeksaa surmanluotia” pakkaskuukausien merkkipaaluksi suomalaisessa teatteritaiteessa.
- Esitys on näköiskuva tämän päivän Suomesta; kuva, joka ei piirry vallan kamareissa valssaaville. Te jukolaiset olette panostaneet siihen lahjakkuuden lisäksi aikaa, joka alkaa olla kalleimpia luonnonvarojamme, ja osoittaneet, että riittävä aika on luovan taiteen edellytys.
Palkinnon lisäksi jukolaisille luovutettiin Vivica Bandlerin äidin, teatterintutkija Ester Margaret von Frenckellin nimeä kantava laatta, joka kiinnitetään yhteen katsomon tuolinselkämyksistä.
- Vivican ystävillä pitää aina olla paikka jukolaisten joukossa, ja jos kukaan heistä ei osu paikalle, haluamme Vivican itsensä olevan hengessä läsnä, Raija-Sinikka Rantala totesi.
Säätiön
tarkoitus
Teaterstiftelsen Vivicas Vänner on akateemikko, teatterinjohtaja Vivica Bandlerin vuonna 1991 perustama yleishyödyllinen säätiö, joka edistää näyttämötaidetta, luovaa taiteellista työtä ja teatteritutkimusta sekä tukee teatterikulttuuria ja ympäristönsuojelua myöntämällä apurahoja ja palkintoja teatterintekijöille, teatteri- ja tanssitaiteen opiskelijoille taide- ja kirjallisuusproduktioihin sekä ympäristönsuojelutieteiden opiskelijoille ja tutkijoille luonnon- ja ympäristönsuojelua tukeviin tutkimushankkeisiin.
Vivicas Vänner -säätiön puheenjohtaja, teatterinjohtaja Raija-Sinikka Rantalan pitämä puhe Ester-palkinnon julkistamistilaisuudessa Teatteri Vanhassa Jukossa 18.2.2010.
Teatteri Vanha Juko on tänä talvena tehnyt oman tulkintansa ”Kahdeksasta surmanluodista”. Se on esitys, joka puhuttaa ja puhuttelee. Se on näköiskuva tämän päivän Suomesta; kuva, joka ei piirry vallan kamareissa valssaaville.
”Kahdeksan surmanluotia” ei ole poikkeus Jukon johdonmukaisessa ohjelmistopolitiikassa. Teatterin perustajat ilmoittivat viisitoista vuotta sitten Jukoa perustaessaan keskittyvänsä uuteen kotimaiseen näytelmään, joka luotaa todellisuutta ympärillämme. Niin on myös tehty. Jukon näyttämöllä on nähty kantaesitys toisensa jälkeen. Niissä on ollut läsnä vähäväkisten Suomi. ”Kahdeksan surmanluotia” vie uljaasti samaa soihtua eteenpäin.
Vivica Bandler perusti Vivicas Vänner -säätiön jo elinaikanaan ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Säätiön tarkoitus on edistää luovaa teatteritaidetta ja puolustaa ympäristöarvoja. Me, jotka tänään vaalimme voimakkaan ja ennakkoluulottoman teatterinaisen henkistä perintöä säätiön hallituksessa, olemme perustaneet teatteripalkinnon, joka jaetaan tänään Teatteri Vanhalle Jukolle.
Perustelut ovat vahvat: Jukon ohjelmisto on sinnikkään työn tuloksena ollut tinkimätöntä ja taiteellisesti korkeatasoista. Se on myös tuottanut pakkaskuukausien merkkipaalun teatteritaiteessa, esityksen ”Kahdeksan surmanluotia”. Te jukolaiset olette panostaneet siihen lahjakkuuden lisäksi aikaa, joka alkaa olla kalleimpia luonnonvarojamme, ja osoittaneet, että riittävä aika on luovan taiteen edellytys.
Säätiöllä on kuitenkin yksi ehto tälle kymmenentuhannen euron Ester-palkinnolle, joka kantaa Vivica Bandlerin äidin, teatterintutkija Ester Margaret von Frenckellin nimeä. Ehto on, että tämä laatta kiinnitetään yhteen katsomonne tuolinselkämyksistä. Vivican ystävillä pitää mielestämme aina olla paikka joukossanne, ja jos kukaan heistä ei osu paikalle, haluamme Vivican itsensä olevan hengessä läsnä.
Pitäkää edelleen kunniassa vankat perinteenne ja menestykää muuten omilla ehdoillanne.
Teaterstiftelsen Vivicas Vänner on akateemikko, teatterinjohtaja Vivica Bandlerin vuonna 1991 perustama yleishyödyllinen säätiö, joka edistää näyttämötaidetta, luovaa taiteellista työtä ja teatteritutkimusta sekä tukee teatterikulttuuria ja ympäristönsuojelua myöntämällä apurahoja ja palkintoja teatterintekijöille, teatteri- ja tanssitaiteen opiskelijoille taide- ja kirjallisuusproduktioihin sekä ympäristönsuojelutieteiden opiskelijoille ja tutkijoille luonnon- ja ympäristönsuojelua tukeviin tutkimushankkeisiin.
Vivicas Vänner -säätiön puheenjohtaja, teatterinjohtaja Raija-Sinikka Rantalan pitämä puhe Ester-palkinnon julkistamistilaisuudessa Teatteri Vanhassa Jukossa 18.2.2010.
Teatteri Vanha Juko on tänä talvena tehnyt oman tulkintansa ”Kahdeksasta surmanluodista”. Se on esitys, joka puhuttaa ja puhuttelee. Se on näköiskuva tämän päivän Suomesta; kuva, joka ei piirry vallan kamareissa valssaaville.
”Kahdeksan surmanluotia” ei ole poikkeus Jukon johdonmukaisessa ohjelmistopolitiikassa. Teatterin perustajat ilmoittivat viisitoista vuotta sitten Jukoa perustaessaan keskittyvänsä uuteen kotimaiseen näytelmään, joka luotaa todellisuutta ympärillämme. Niin on myös tehty. Jukon näyttämöllä on nähty kantaesitys toisensa jälkeen. Niissä on ollut läsnä vähäväkisten Suomi. ”Kahdeksan surmanluotia” vie uljaasti samaa soihtua eteenpäin.
Vivica Bandler perusti Vivicas Vänner -säätiön jo elinaikanaan ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Säätiön tarkoitus on edistää luovaa teatteritaidetta ja puolustaa ympäristöarvoja. Me, jotka tänään vaalimme voimakkaan ja ennakkoluulottoman teatterinaisen henkistä perintöä säätiön hallituksessa, olemme perustaneet teatteripalkinnon, joka jaetaan tänään Teatteri Vanhalle Jukolle.
Perustelut ovat vahvat: Jukon ohjelmisto on sinnikkään työn tuloksena ollut tinkimätöntä ja taiteellisesti korkeatasoista. Se on myös tuottanut pakkaskuukausien merkkipaalun teatteritaiteessa, esityksen ”Kahdeksan surmanluotia”. Te jukolaiset olette panostaneet siihen lahjakkuuden lisäksi aikaa, joka alkaa olla kalleimpia luonnonvarojamme, ja osoittaneet, että riittävä aika on luovan taiteen edellytys.
Säätiöllä on kuitenkin yksi ehto tälle kymmenentuhannen euron Ester-palkinnolle, joka kantaa Vivica Bandlerin äidin, teatterintutkija Ester Margaret von Frenckellin nimeä. Ehto on, että tämä laatta kiinnitetään yhteen katsomonne tuolinselkämyksistä. Vivican ystävillä pitää mielestämme aina olla paikka joukossanne, ja jos kukaan heistä ei osu paikalle, haluamme Vivican itsensä olevan hengessä läsnä.
Pitäkää edelleen kunniassa vankat perinteenne ja menestykää muuten omilla ehdoillanne.