Sen jaostoksi perustettiin vuonna 1950 Kansainvälisen Teatteri-instituutin ITI:n Suomen keskus. Jo paria vuotta aiemmin 1948 Suomi oli liittynyt Pohjoismaisen Teatterivaltuuskunnan (myöhemmin Pohjoismainen teatteriunioni) jäseneksi - tämäkin toiminta tapahtui Keskusliitossa. 

ITI:n Suomen keskus ja Pohjoismaisen Teatteriunionin Suomen osasto yhdistyivät 1976 ITI:n ja PTU:n Suomen keskus ry:ksi. Yhteydet Keskusliittoon kuitenkin säilyivät, molempien organisaatioiden jäsenjärjestöt olivat lähes samoja ja Keskusliiton toimisto hoiti myös uuden järjestön tehtävät. Ensimmäisen oman toimihenkilön, kansainvälisten asiain sihteerin,  järjestö sai vasta 1983. 

ITI:n Suomen keskuksen puheenjohtajina toimivat professori Eino Kalima 1950-57, professori Arvi Kivimaa 1958-83 ja teatteriohjaaja Ralf Långbacka 1983-1994.

ITI:n Suomen keskuksella oli merkittävä rooli suomalaisen teatterikentän kansainvälisten yhteyksien luojana. Julkaisutoiminta, asiantuntijavaihto ja näkyvä osallistuminen järjestöjen toimintaan antoivat koko teatterikentälle merkittävää kansainvälistä kontaktipintaa. Keskus toimi aktiivisena kansainvälisten seminaarien ja kokousten järjestäjänä. ITI:n maailmankongressi pidettiin Helsingissä 1954 ja toisen kerran 1989. Tuolloin kongressiin liitettiin myös kuukauden kestänyt kansainvälinen festivaali ja kaksiviikkoinen workshop teemana Theatre as a Cultural Bridge. ITI:n tanssikomitean toimintaan liittyen Suomen keskus järjesti Helsingin kansainvälisen balettikilpailun 1984 ja loi kilpailuillaan 1991, 1995 ja 2001 sille arvostetun sijan kansainvälisten balettikilpailujen ketjussa.

Kun teatterijärjestöt muuttivat 1989 Teatterikulmaan, syntyi järjestöjen keskeisessä työnjaossa uudenlaista synergiaa. Siinä yhteydessä haluttiin myös ITI:n ja PTU:n Suomen keskuksen toimenkuvaa ja työnjakoa Keskusliiton kanssa selkeyttää. Vuonna 1995 keskuksen säännöt uudistettiin ja nimi muutettiin Teatterin tiedotuskeskukseksi (TINFO). Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantala.