ydin

Silmänkääntäjä-palkinto 2006

Teatterin tiedotuskeskus on päättänyt myöntää vuoden 2006
Silmänkääntäjä-palkinnot tarpeistonhoitaja Johanna Harjunpäälle Tampereen Työväenteatterista sekä Kouvolan teatterin työparille, näyttämömies,näytelmäkirjailija Marja Davidssonille ja ohjaaja Kaija Viinikaiselle.

Askarteluohjaajaksi sekä ompelijaksi ja artesaaniksi kouluttautunut Johanna Harjunpää on työskennellyt TTT:n puvustossa ompelijaharjoittelijana ja pukijana 1990-91 ja tarpeistonhoitajana vuodesta 1991.

Palkintoraati perustelee Harjunpään valintaa seuraavasti:
Tarpeistonhoitajana ja tarpeistonvalmistajana Johanna Harjunpää suhtautuu työhönsä antaumuksella ja kunnianhimoisesti. Hän paneutuu perusteellisesti kulloiseenkin työhönsä eikä lamaannu vaikeimpienkaan tehtävien edessä. Ongelmia ei ole, on vain toinen toistaan kiinnostavampia haasteita. Harjunpää on ratkaisuissaan luova ja kekseliäs sekä loputtoman tiedonhaluinen. Työryhmässä hän pitää yllä yhdessä tekemisen henkeä ja hyvää tuulta ja suuntaa omalla esimerkillään muitakin tekemään parhaansa.

Marja Davidsson on toiminut 17 vuotta Kouvolan teatterin näyttämömiehenä ja on sinä aikana harrastanut novellien, runojen ja laulutekstien kirjoittamista. Kolme vuotta Kouvolan teatterissa toiminut ohjaaja Kaija Viinikainen, näkemyksellisenä oman tiensä kulkijana tunnettu, kiinnostui Marja Davidssonin teksteistä ja he toteuttivat yhdessä teatterin suurelle näyttämölle revyyn Meno – paluu. Kaudella 2004-05 se keräsi yli 10.000 katsojaa. Yhteistyö jatkui: tämän vuoden helmikuussa Kouvolan teatterissa sai ensi-iltansa Isä Taivaisen toinen poika, jonka Davidsson kirjoitti ja Viinikainen ohjasi. Näytelmä on saanut erittäin positiivisen vastaanoton sekä kriitikoilta että yleisöltä.

Palkintoraadin perustelut:
Marja Davidssonin ja Kaija Viinikaisen yhteistyö on hieno esimerkki siitä, miten hedelmällistä on uskaltautua omien totuttujen ammattirajojen ulkopuolelle ja miten tärkeää teatterissa on nähdä ja löytää talon sisällä piilevä luovuus. Teatteriammatteihin, myös teknisiin ja hallinnollisiin tehtäviin hakeutuvilla, on varmasti sisällään kipinä teatterin tekemiseen ja oma panoksensa annettavana myös taiteelliseen tulokseen. Kipinää kannattaa vaalia ja vaalijoita kannustaa: voi syntyä silmänkääntäjiä.

Palkinto myönnettiin teatterinjohtaja Aila Lavasteelle. Raati perusteli valintaa seuraavasti:

Aila Lavasteen (s. 1950) ansiot teatterinjohtajana ovat kiistattomat. Hän tekee työtään näkymättömänä, poissa lööppijulkisuudesta. Kuluvalla näytäntökaudella katseet ovat kohdistuneet nuorten johtajien lähtöihin maakuntateattereista. Aila Lavasteen johtamassa Jyväskylän kaupunginteatterissa on taloudellisten paineiden keskelläkin uskottu tulevaisuuteen. Johtaja on kyennyt pitämään teatterinsa paikkana, jonka taiteellisesta linjasta ei ole tingitty. Jyväskylään on tehty esityksiä, joita on ollut syytä lähteä katsomaan kauempaakin. Ohjelmistovalinnat ovat niin ikään pystyneet monitasoisesti puhuttelemaan paikallista keskisuomalaista yleisöä. Ennen Jyväskylän kauttaan Aila Lavaste johti Kajaanin Kaupunginteatteria, jossa hän loi hedelmällisen pohjan seuraajilleen. Lavasteen johtajuuteen on kuulunut myös aktiivinen rooli yleisökasvattajana; hän on sisäistänyt näkemyksen, jonka mukaan teatterin on itse luotava suhteensa ympäristöönsä ja erityisesti uuteen yleisösukupolveen. Aila Lavaste on saanut johtamansa talot kukoistamaan – jopa tilanteissa, joissa poliittinen päätöksenteko ei ole ollut teatterille suopeaa. Johtajana hän on yhteisön rakentaja ja ilmapiirin puhdistaja. Hänen sitoutuneisuutensa työhön on ehdotonta. Lavaste on voimakkaasti läsnäoleva ihminen, lähelle tuleva johtaja, joka katsoo suoraan silmiin ja osaa kiittämisen taidon. Samaan aikaan Lavaste on näytelmäkirjailijana jaksanut tehdä omaa taiteellista työtään, viimeisimpinä näytelminään hän on kirjoittanut Lahden kaupunginteatterissa esitetyn näytelmän Hertta sekä omassa teatterissaan esitetyn näytelmän Kalle Päätalon elämästä. Lisäksi Lavaste on jatkuvasti ollut aktiivinen osallistuja ja alustaja alan seminaareissa ja keskustelutilaisuuksissa. Hänen ennakkoluulottomia puheenvuorojaan on saatu kuulla useilla foorumeilla, joilla hän on korostanut rakentavaa yhteistyötä alan eri toimintamuotojen välillä. Intohimoisesta suhteesta teatteriin kertoo myös se, että Aila Lavaste on tuttu näky katsomossa yllättävissäkin esityspaikoissa kaukana kotikaupungistaan. Tässä ajassa tarvitaan tekemisen visioita sekä uskoa ja sitkeyttä niiden toteuttamiseen – Aila Lavasteella on näitä kaikkia. Hänellä on halu ja kyky pitää esillä peruskysymystä – sitä mitä teatterissa tehdään ja miksi.

Palkintoperusteista:
Silmänkääntäjä-palkintoraati on tänä vuonna halunnut palkita tärkeitä teatterintekijöitä, jotka ovat syrjässä kansalliselta julkisuudelta. Suomalainen teatterikenttä on murroksen kourissa. Sukupolvenvaihdos on ajankohtainen. Pääkaupunkikeskeisyys on ajautumassa umpikujaan ja maakunnat ovat jälleen alkaneet kiinnostaa taiteellisena mahdollisuutena. Tämä muutos on välttämätön, paitsi teatterin säilymisen ja kehittymisen, myös koko suomalaisen kulttuurin kannalta.

Palkintoraati haluaa nostaa esiin kolme teatterintekijää, jotka ovat tehneet valintansa ja haastaneet toimintaympäristöjään jo ennen käynnissä olevaa murrosta. Palkituista vain yksi on helsinkiläinen; hänkin edustaa Helsingin "sisäistä syrjäseutua" tehtävänään aliarvostettujen vapaiden ryhmien toimintaedellytysten parantaminen. Toinen palkinto menee Kajaaniin ja kolmas Jyväskylään. Kaikki palkinnon saajat ovat naisia. Palkitut ovat pitkän linjan ammattilaisia, taitavia oman alansa asiantuntijoita.

PUVUSTONHOITAJA PIRKKO PAANANEN
KAJAANIN KAUPUNGINTEATTERI

Kajaanin Kaupunginteatterin puvustonhoitaja Pirkko Paananen on kasvanut ammattiinsa pitkää tietä käytännön työssä. Hän tuli teatteriin hätäapuun, mutta teki työstään itselleen kutsumustyön.

Hän aloitti ompelijana, kohosi puvustonhoitajaksi ja hankki oman alueensa laajat erikoistaidot kurssittamalla määrätietoisesti itseään.

Käden taitojensa, tietämyksensä ja taiteellisen näkemyksensä vuoksi Pirkko Paanasesta on vuosien mittaan tullut ainutlaatuinen teatterintekijä. Hän on erinomainen työryhmän jäsen, ehdottoman lojaali yhteistyökumppani ja loistava organisoija. Hän on ihmeidentekijä, sillä hän pystyy luomaan "tyhjästä" - mikään ei maksa juuri mitään. Häneen luotetaan myös itsenäisenä suunnittelijana. Ilollaan ja energiallaan hän valaisee koko työyhteisöä.

Paananen on puvustonhoitajana poikkeuksellinen ilmiö. Hänen uteliaisuutensa maailman ilmiöitä ja niiden taiteellisia ilmenemismuotoja kohtaan on rajaton - hän opiskelee aina. Hänen ennakkoluulottomuutensa ja uupumaton, työtä pelkäämätön otteensa inspiroivat kaikkia, jotka joutuvat tekemisiin hänen kanssaan. Hänen paneutumisensa jokaiseen käsillä olevaan työhön on esimerkillistä. Pirkko Paananen laajentaa oman ammattikuntansa kuvaa merkittävällä tavalla.

Palkitessaan Pirkko Paanasen raati haluaa samalla kiinnittää huomiota siihen, että monissa maan teattereissa puvustoa johtaa alipalkattu ja pyyteetön nainen, joka tekee ihmeitä pienellä budjetilla.

NÄYTTELIJÄ ANNELI KARPPINEN
JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI

Jyväskylän Kaupunginteatterin näyttelijä Anneli Karppinen palkitaan Ainon roolista Tuula-Liina Variksen näytelmässä Maan päällä paikka yksi on. Lisäksi palkinto on tunnustus Karppisen aiemmasta näyttelijänurasta Oulun Kaupunginteatterissa ja Teatteri Vanhassa Jukossa.

Anneli Karppisen näyttelemistavalle on leimallista rohkea fyysinen tyylittely, häikäilemätön emootioiden käsittely ja rajaton itsensä alttiiksi asettaminen. Hän esittää väitteitä roolihenkilönsä sielunmaisemasta lainkaan mielistelemättä katsojaa ja pelkäämättä näyttää omaa pimeää puoltaan. Hän on todellinen näyttämön dynamo.

Karppisen Aino on samanaikaisesti sekä luja äiti ja matriarkka että rotunainen. Karppinen ei tingi piiruakaan esittäessään äidin kiduttavaa epäoikeudenmukaisuutta, mutta kykenee silti piirtämään henkilöhahmon niin, että päällimmäiseksi nousee kuva selviytyjästä, taistelijasta. Elämän tarjoamat karut ehdot ovat läsnä tässä roolityössä, tiukasti ja vailla kaikkea sentimentaalisuutta. Pinnassa on komiikka, pinnan alla tragedia, jonka katsoja saa vapaasti luoda.

Anneli Karppinen edustaa niitä suomalaisia naisnäyttelijöitä, jotka eivät pidä itsestään melua mutta säilyttävät identiteettinsä, riippumattomuutensa ja valovoimansa myös valokeilan ulottumattomissa. Karppinen on omistautuja. Hän paneutuu kuhunkin tehtäväänsä sataprosenttisesti ja yllättää. Hän on taianomainen, täysiverinen näyttelijä.

Annamari Karjalainen on teatterin sinnikäs moniottelija. Hän on tehnyt suuren määrän "näkymätöntä" työtä alalla organisoiden, tuottaen ja toteuttaen. Hän on ollut luomassa lukuisille projekteille ja esityksille puitteita ja elinmahdollisuuksia. Karjalainen on pyyteetön. Hän ei pidä itsestään melua, mutta tärkeänä pitämästään asiasta kyllä.

Annamari Karjalainen työskentelee maamme suurten teatterikeskusten ulkopuolisessa kentässä, vapaiden ryhmien hyväksi. Niiden eloonjäämiskamppailussa on tarvittu peräänantamatonta sitkeyttä ja kekseliäisyyttä. Näitä ominaisuuksia Universumin toiminnanjohtajalla Annamari Karjalaisella on.

Sateenvarjo-organisaationa toimiva kaksikielinen Universum, joka tuottaa ja markkinoi Aurinkoteatterin, Sirius teaternin, Teater Marsin ja Teatteri Venuksen ohjelmistoa, rikkoo raikkaasti rajoja kieliryhmien, toimintakulttuurien ja taiteellisten näkemysten kentässä ja on hyvä esimerkki yhteistyön voimasta.

Lisäksi Karjalainen on arvokkaalla tavalla nostanut esiin myös saamelaista kulttuuria ja teatteria ja on jopa opiskellut saamen kielen.

Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman sai palkinnon tunnustuksena huikeasta roolityöstään Nummisuutarin Eskona Lahden Kaupunginteatterissa. Tarpeistonsuunnittelija Juhani W. Rytkölä Helsingin kaupunginteatterista palkittiin teatterin moniottelijana, joka yksioikoisen ja kapean ammattisuuntauksen sijaan on pystynyt jakamaan luovaa panostaan laajalle ja moneen suuntaan. Museonjohtaja Hanna-Leena Helavuori ja professori Pentti Paavolainen saivat tunnustusta Teatterimuseon uuden perusnäyttelyn Teatterin voima ja lumo, Arkadia-teatteri ja Teatterin ullakko keskeisinä suunnittelijoina ja käsikirjoittajina.

Tampereen Teatterin tuotantosihteeri Sirpa Hölttä ja teatterinjohtajan sihteeri Leila Lensu Helsingin Kaupunginteatterista työparina

Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelunlaitoksen valosuunnittelija Esa Kyllönen

SILMÄNKÄÄNTÄJÄPALKINNON SAANEET