Volkstheater Rostockin suomalaisen näytelmän näytäntövuosi 2008/2009 huipentui Terve Rostock! -teatteriviikkoon huhtikuussa 2009

Volkstheater Rostockin näytäntövuoden teema oli EinNorden. Ensi-iltansa saivat Aki Kaurismäen I hired a Contact Killer 16.5.2008, Ilpo Tuomarilan dramatisointi Mikael Niemen romaanista Populärmusik från Vittula 11.10.2008, Juha Jokelan Mobile Horror 17.10.2008, Katja Krohnin Iso paha susi 28.2.2009, Pirkko Saision Tunnottomuus 13.3.2009, Laura Ruohosen Yksinen 27.3.2009, Otso Kauton Pelastakaa äiti! 9.4.2009 ja Kaija Saariahon ooppera Kaukainen rakkaus 11.4.2009.

Einnorden -näytäntövuoden huipentuma oli Terve Rostock! -viikko 15.-19.4.2009, täynnä suomalaista teatteria. Viikon aikana nähtiin kaikki edellämainitut suomalaiset näytelmät ja sen lisäksi ohjelmassa oli seminaareja, teatterivierailuja ja lukudraamaa. Esitysvierailuina nähtiin Mika Myllyahon Paniikki Turun Kaupunginteatterin esityksenä, Pirkko Saision Pienin yhteinen jaettava Mikko Roihan ohjauksena ja Teatteri Turmion esityksenä,  sekä Quo Vadiksen Objects & Emotions ja Hamlet. Lukuteatteriesityksinä nähtiin Sofi Oksasen Puhdistus, Anna Krogeruksen Rakkaudesta minuun ja Paavo Westerbergin Kotiin ennen pimeää.

Euroopan komissio nimesi vuoden 2006 Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi. Teemavuoden tarkoituksena oli herättää kiinnostusta ulkomailla työskentelyä ja uusia työmahdollisuuksia kohtaan. Toukokuussa 2006 Euroopan komission pääosasto Työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasiat valitsi MOBILE.HOME -projektin edistämään  esittävien taiteilijoiden liikkuvuutta, ja myönsi projektille EU-tukea.

MOBILE.HOME -projektin pääyhteistyökumppanit olivat Teatterin tiedotuskeskus, IETM (International Network for Contemporary Performing Arts), Pearle* (Performing Arts Employers Associations League Europe), Goethe-Institut (Brussels), Visiting Arts ja www.on-the-move.org.

MOBILE.HOME oli vuoden mittainen projekti, joka tarkasteli liikkuvuutta käytännölliseltä, filosofiselta ja taiteelliselta kannalta. MOBILE.HOME nosti esiin menestystarinoita ja esteitä taiteen ja taiteilijoiden vapaan liikkumisen tiellä Euroopassa. Projektin tarkoitus on tuoda esille hyviä käytäntöjä ja tuottaa tietoa julkiselle, yksityiselle ja sosiaalisektorille. MOBILE.HOMEn painopiste oli esittävissä taiteilijoissa, etenkin nuoren polven ammatinharjoittajissa. Projektin tarkoitus on luoda pysyvä foorumi, joka perehtyy taiteentekijöiden liikkuvuuteen.

- HELPDESK
Eurooppalainen alan työnantajajärjestö Pearle* partnereineen tarjosi helpon väylän hallinnollisen, lainsäädännöllisen ja sosiaalisen informaation luo. Juristi vastasi sähköpostitse kaikkiin liikkuvuuteen liittyviin, sosiaaliturvaa, arvonlisäveroa, verotusta, tekijänoikeuksia, viisumeita ja työlupia koskeviin kysymyksiin. Helpdesk oli auki 16. lokakuuta 2006 asti kaikkia EU:n jäsenvaltioiden esittäviä taiteilijoita varten.

- TUTKIMUS- JA SUOSITUSRAPORTTI
Helpdesk-juristilla haastatteli lisäksi noin sataa eurooppalaista esittävien taiteiden ryhmää. Kysymykset koskivat mm. verotusta, sosiaaliturvaa ja henkisen omaisuuden tekijänoikeuksia. Loppuraportti on koottu haastattelussa esille nousseiden teemojen ja helpdeskiin tulleiden kysymysten pohjalta. Suosituksia sisältävä loppuraportti luovutetaan Euroopan komissiolle ja EU:n jäsenvaltioille avuksi ja ehdotuksiksi liikkuvuuden esteiden poistamiseen. Lisäksi juristi tekee EU:n sisällä maasta toiseen liikkuville taiteilijoille oppaan, johon kootaan tietoa työskentelystä, verotuksesta ja sosiaaliturvasta.

- DIGITAALISET MUOTOKUVAT
MOBILE.HOME -projekti keräsi kokemuksia taiteilijoilta, jotka työskentelevät ja asuvat kotimaansa ulkopuolella. Kokemuksista koottiin kyseisten taiteilijoiden digitaaliset muotokuvat verkkoon. Muotokuvista välittyy kuva nuorista, liikkuvista ammattilaisista, jotka ovat kohdanneet liikkuvassa työssään sekä esteitä että menestyksen hetkiä. Lokakuussa 2006 nämä muotokuvat asetettiin projektin järjestäjien kotisivuille.

Kaikki edellä mainittu koottiin yhteen konferenssissa Helsingissä 9.-12. marraskuuta 2006. Konferenssiin kutsuttiin taiteilijoita, taidejärjestöjä, alan työnantajia, julkishallinnon edustajia, tutkijoita, opiskelijajärjestöjä, säätiöitä, rahastoja, erilaisia verkostoja sekä kansainvälisen vaihdon vaikuttajia, mm. festivaalien ja vierailuteattereiden johtajia. Tarkoituksena oli kokoontua yhteen pohtimaan liikkuvuutta, tuoda esille hyviä käytäntöjä ja valmistaa käytännön ehdotuksia liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistamiseksi.

MOBILE HOME koostui lukuisista samanaikaisista työryhmistä, koulutustapahtumista, paneeleista, tiedotus- ja  esittelytilaisuuksista, joissa liikkuvuutta käsitellään eri näkökulmista. Alustajat olivat ulko- ja kotimaisia alansa huippuasiantuntijoita. Osana konferenssia tarjottiin showcase suomalaista teatterin, tanssin ja kokeellisen esitystaiteen esityksiä.

Konferenssin järjesti Teatterin tiedotuskeskus yhteistyössä IETM:n  ja On the Move -organisaation kanssa. Tietoa konferenssista löytyy osoitteesta www.ietm.org ja
www.teatteri.org/mobilehome/web-content/index.html

Ensimmäinen työpaja järjestettiin Tampereen Teatterikesässä vuonna 2000. Kääntäjät tutustuivat siellä suomalaiseen draamakirjallisuuteen sekä teksteinä että esitettyinä versioina. Kääntäjät innostuivat monista esityksistä ja kokivat seminaarin erittäin hyödylliseksi. Hanketta päätettiin jatkaa ja kolmena seuraavana vuonna se järjestettiin Teatterikulman tiloissa. Vuonna 2001 käsiteltiin Laura Ruohosen näytelmää Kuningatar K ja Reko Lundánin näytelmää Teillä ei ollut nimiä. Vuonna 2002 paneuduttiin Kristian Smedsin näytelmiin ja 2004 Pirkko Saision tuotantoon.  Vuoden 2006 työpajassa proosaa edusti Maria Peuran Valon reunalla ja näytelmäkirjallisuutta Mika Myllyahon Paniikki.

Teatterin tiedotuskeskus toimi 2004-2005 koordinaattorina kansainvälisessä Information Centre for Drama in Europe (ICDE) -hankkeessa. ICDE-hankkeen tavoitteena oli lisätä tietoa uusista eurooppalaisista näytelmistä, nykynäytelmiin keskittyvistä festivaaleista, työpajoista ja tapahtumista, kääntäjien koulutus- ja tukijärjestelmistä, residensseistä ja seminaareista, ja edistää näytelmien vaihtoa ja liikkuvuutta. Pienten kielialueiden näytelmiä koskevaan tietoon on haluttu kiinnittää erityistä huomiota ja siksi pääpaino oli näytelmäkäännöksissä. TINFOn kumppanit hankkeessa olivat Saksan ITI-keskus (Saksa), Maison Antoine Vitez (Ranska), Hollannin teatteri-instituutti (Hollanti) ja Gate Theatre London (Iso-Britannia). ICDE-verkostoon hankitaan edelleen aktiivisesti uusia jäsenkeskuksia.

ICDE sai rahoitusta EU:n kulttuuriyhteistyön valmisteluhankkeiden ohjelmasta (Preparatory Actions for Cooperation on Cultural Matters). Pilottihankkeen toteuttamisaikataulu oli 1.12.2003–30.11.2004. Saamansa rahoituksen avulla ICDE-kumppanit kehittivät www.playservice.net-portaalin internetiin. Portaaliin rakennettiin linkkikirjasto ja hakukone, joka hakee nykynäytelmiä ja niiden käännöksiä kansallisista tietokannoista. Samalla kehitettiin yhteensopiva tietokantaohjelma, joka voidaan tarjota ilmaiseksi työkaluksi niille uusille ICDE:n jäsenille, joilla ei ole entuudestaan käännöstietokantaa. Playservice.net avattiin yleisölle maaliskuussa 2005. Pilottiprojektin loputtua Saksan ITI-keskus hankki rahoituksen portaalin jatkuvaan ylläpitoon.

TINFOn projektiin osallistuminen on merkinnyt suomalaisen draaman kansainvälisen näkyvyyden lisäämistä, keskuksen kansainvälisten kontaktien vahvistumista ja lisäksi myös oman näytelmäkäännöstietokannan merkittävää kehittämistä sekä teknisiltä ominaisuuksiltaan että tietosisällöltään. Tietoa yhä useammista näytelmäkäännöksistä on kerätty mm. kaikille näytelmäkirjailijoille lähetetyillä kyselyillä. Lisäksi tietokantaan on liitetty Yleisradiosta saadut tiedot kuunnelmakäännöksistä.

alkuun

TRANSMISSION, vaiheet 1–2

Teatterin tiedotuskeskus oli mukana kansainvälisessä Transmission-projektissa, joka tutki näyttämötaiteilijoiden (näyttelijöiden, tanssijoiden) mahdollisuuksia työskennellä perinteisen kulttuurikentän ulkopuolella. Projektin ensimmäinen vaihe toteutettiin vuosina 1999–2001, toinen vuosina 2002–2003 ja kolmas vaihe 2004-2006.

Projektin lähtökohtana oli ajatus, että ns. kolmannen sektorin, mutta myös julkisen ja yksityisen sektorin monimuotoinen ja muuntumiskykyinen työkenttä voisi entistä enemmän hyötyä näyttelijöiden esiintymistaidosta ja luovista kyvyistä ja samalla tarjota näyttelijöille uusia, haastavia työtehtäviä, joissa näyttelijä voisi hyödyntää osaamistaan laaja-alaisesti. Pyrkimyksenä oli etsiä paitsi näyttelijän pätevyyttä täydentäviä koulutusmalleja myös uusia ja innovatiivisia keinoja luoda yhteyksiä taiteilijoiden ja työnantajatahojen välille.

Projektin aikana on ilmennyt, että uusia työnantajia näyttelijöille voisi löytyä mm. seuraavilta aloilta: taidekasvatus ja teatteri-ilmaisun perusopetus, yritysten henkilöstökoulutus, museot, kulttuurimatkailu, sekä taiteen avulla toteutettavat yhteistyöprojektit mm. sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla (esim. vankiloissa, sairaaloissa, vanhusten hoitokodeissa, lastentarhoissa ja lastenkodeissa).

Transmission-projektin käynnisti Lontoossa toimiva The Royal National Theatre, jossa järjestettiin syksyllä 2000 viikon mittainen intensiivikoulutus, osallistujina 26 näyttelijää projektin viidestä kumppanimaasta – Suomesta, Iso-Britanniasta, Itävallasta, Alankomaista ja Kreikasta. Koulutusjakson jälkeen näyttelijät suorittivat valitsemassaan kumppanimaassa työharjoittelun, joka syvensi käytännön työn kautta kurssilla ja aiemmassa työelämässä opittua tietoa ja taitoa. Kansainvälistä työskentelyä seurasi vielä puolen vuoden mittainen kotimainen työharjoittelu. Suomesta pilottihankkeeseen osallistui kuusi näyttämötaiteilijaa.

Transmission päättyi 2001, mutta hyvän menestyksen siivittämänä sitä jatkettiin kumppanimaissa EU:n Socrates II / Grundtvig -ohjelman tuella vuoteen 2003 asti. Omaksuttu tieto ja hyvät kokemukset johtivat lopulta siihen, että soveltavaan näyttelijäntyöhön tähtäävä opetusohjelma kehitettiin kahteen oppilaitokseen, Lontoon yliopiston Goldsmith’s Collegeen sekä Amsterdamin teatterikorkeakouluun. Suomessa hankkeen toinen vaihe järjestettiin TEAKissa. Transmission-koulutukseen ja sitä seuranneeseen kotimaan työharjoitteluun osallistui kaikkiaan 10 näyttämötaiteilijaa.

Suomessa Transmission-projektin yhteistyökumppaneina toimivat TINFOn ja Taiteen keskustoimikunnan lisäksi Suomen Näyttelijäliitto, Suomen Teatteriliitto ja Teatterikorkeakoulun Aikuiskoulutusyksikkö.

Projektin ja sen kansallisen jatkoprojektin raportin voi pyytää TINFOsta tinfo(at)teatteri.org.

Haastavia ja taiteellisesti kiinnostavia uusia työtehtäviä näyttämötaiteilijoille tarjoavat mm. sosiaali- ja terveyskenttä: sairaalat, kuntoutus, lastenkodit, vankilat ja vanhustenhuolto; erilaiset yhteistyöprojektit (ns. community arts -projektit), taidekasvatus ja opetus, sekä jatkuvasti kasvava museo- ja kulttuurimatkailuala.

Transmissionin tavoitteet on pyritty saavuttamaan järjestämällä koulutusta, työharjoittelua ja seminaareja projektin viidessä kumppanimaassa. 1999–2003 mukana olivat Suomen lisäksi Iso-Britannia, Alankomaat, Itävalta ja Kreikka. Vaihe 3:ssa osallistujamaat olivat samat lukuun ottamatta Itävaltaa ja Kreikkaa, joiden tilalla ovat Puola ja Irlanti. Lisäksi mukaan tulivat eurooppalaiset kulttuurijärjestöt ELIA, IETM ja EUnetART.

Lukuteatteritapahtumat toimivat monissa maissa uuden draaman keskeisinä levityskanavina. Platform-projektin yhteydessä TINFO sai tästä hyvää kokemusta ja on sen jälkeen lähtenyt verkottumaan lukuteatteritapahtumien järjestäjiin ja suunnittelemaan myös omia lukuteatteritapahtumia eri maissa.

Vuonna 2004 kansainvälinen näytelmäkirjailijoiden ja näytelmän viennin toimijoiden verkosto The Fence, jossa on mukana toimijoita yli kahdestakymmenestä maasta, kutsui TINFOn mukaan toimintaansa. Syksyllä 2004 verkosto käynnisti JANUS-nimisen hankesuunnitelman, johon haettiin rahoitusta EU:n Kulttuuri 2000 -ohjelmasta. Järjestäjätahoina olivat TINFOn ohella West Yorkshire Playhouse ja WriterNet Isosta-Britanniasta sekä uniT – Verein für Kultur an der Karl Franzens Universität Itävallasta. Neljäs yhteistyötaho oli International Theatre Festival Varna Summer.

Hankesuunnitelmaan sisältyi käännöksiä ja lukuteatteriesityksiä Tampereen Teatterikesässä ja Uttrechtissa syyskaudella 2005 sekä Grazissa Itävallassa ja Leedsissä West Yorkshire Playhousessa keväällä 2006. Suomesta hankkeeseen valittiin Leea Klemolan Kokkola.

Saksalainen, ranskalainen, suomalainen ja brittikumppani valitsivat projektiin kukin kaksi nykynäytelmää, jotka projektin aikana käännettiin kolmelle muulle projektikielelle, esitettiin luentateatteriesityksinä ja julkaistiin projektin teossarjassa projektimaissa. Kääntäjille Platform tarjosi seminaareja, joissa projektin näytelmiin ja laajemminkin nykynäytelmien kääntämiseen syvennyttiin. Platformin tavoitteena oli esittää vähintään yksi kunkin maan näytelmistä valmiiksi tuotannoksi asti jossakin toisessa projektimaassa. Lisäksi projektiin sisältyi festivaalivierailuja, symposiumeja ja muita vientiponnisteluja. Luxemburgilaisen osapuolen vastuulla oli Draamamessujen järjestäminen toukokuussa 2002.

Platform-areenan suomalaiset näytelmät olivat Reko Lundánin KOM-teatterissa 2001 ensi-iltansa saanut Teillä ei ollut nimiä ja Laura Ruohosen Kuningatar K, jonka näyttämöversio valmistui 2002 ja jonka ensi-ilta oli Suomen Kansallisteatterissa 2003. Kuningatar K on esitetty kuunnelmana Yleisradiossa 1999 ja palkittu Koura-palkinnolla.

Suomalaiset näytelmät käänsi englanniksi David Hackston (Queen C ja Can you hear the howling?), ranskaksi Anne Colin du Terrail (La Reine C ja Quand rôdent les chiens-loups?) ja saksaksi Angela Plöger (Königin C ja Hört ihr die Wolfshunde bellen?) Käännetyt näytelmät julkaistiin yhteistyössä Lasipalatsin Mediakeskuksen Kirja kerrallaan -kustantamon kanssa.

Muut projektin näytelmät olivat Sibylle Berg: Helges Leben (Helgen elämä), Gesine Danckwart: Täglich Brot (Jokapäiväinen leipä), Denise Bonal: Les Pas Perdus (Asemalla), Rémi De Vos: Pleine Lune (Täysikuu), Torben Betts: A Listening Heaven (Kuunteleva taivas) sekä Tom McGrath: The Dream Train (Unijuna). Myös nämä näytelmät julkaistiin Lasipalatsin mediakeskuksen Kirja kerrallaan -sarjassa.

Saksalaiset näytelmät käänsi suomeksi Jukka-Pekka Pajunen, ranskalaiset Reita Lounatvuori, englantilaisista Torben Bettsin näytelmän Aleksi Milonoff ja Tom McGrathin näytelmän Aino Piirola. 

Kaikissa projektin kohdemaissa toiminta aloitettiin kääntäjätyöpajoilla, joissa kääntäjät tapasivat kirjailijat, joiden näytelmiä he ryhtyivät kääntämään ja joissa käytiin läpi sekä yleisiä näytelmänkääntämisen ongelmia että erityisesti projektiin kuuluvien näytelmien sisältöä ja luonnetta.

Kun näytelmät oli käännetty, ne esiteltiin lukuteatterina kaikissa viidessä kumppanimaassa. Kuningatar K ja Teillä ei ollut nimiä saivat kumpikin useita lukuteatterituotantoja projektimaissa. Molemmat esitettiin sekä Oldenburgin valtionteatterissa että Avignonin teatterifestivaaleilla. Lundánin näytelmä luettiin lisäksi Luxemburgin draamamessuilla sekä Berliinissä. Isoa-Britanniaa kiinnosti enemmän Ruohosen näytelmä, joka esitettiin 2002 lukuteatterina Tron-teatterissa Glasgow’ssa ja kesällä 2003 Lontoossa Gate-teatterissa näyttämöllisenä lukutapahtumana.

Ensimmäinen suomalainen lukuteatteritapahtuma järjestettiin huhtikuussa 2002 Helsingissä KOMtekstin draamaklubilla, jossa esitettiin Sibylle Bergin, Tom McGrathin ja Rémi De Vosin näytelmät. Kirjailija Tom McGrath sekä hänen vaimonsa kääntäjä Ella Wilfredge vierailivat  tapahtumassa. Tampereen Teatterikesän yhteydessä Teatteri Telakka esitti luentateatterina Torben Bettsin ja Gesine Danckwartin näytelmät. Molemmat kirjailijat osallistuivat näytelmiensä harjoituksiin ja olivat esityksissä läsnä sekä seurasivat pidemmän aikaa Tampereen teatterikesän ohjelmistoa ja muita tilaisuuksia. 

Jokaisessa projektimaassa valmistui jokin näytelmä tuotannoksi ammattiteatterin ohjelmistoon projektin aikana. Saksassa Oldenburgin valtionteatteri otti ohjelmistoonsa brittinäytelmän The Dream Train. Lontoolaisessa Arcola-teatterissa sai ensi-iltansa Bergin Victor’s Life. Ranskalainen Compagnie Nocturne Montpellier esitti Danckwartin Notre pain quotidien -näytelmän.

Molempia Suomen projektinäytelmiä ja kirjailijoita on projektin aikana voitu monin tavoin promovoida myös moniin muihin maihin. Tuotantoon asti päästiin kesällä 2003 Hollannissa Bredan yksinäytöksisten näytelmien festivaalilla, joka käännätti hollanniksi Laura Ruohosen Kuningatar K:n ja esitti sen Jacob von Lennep -teatterissa Bredassa. Myös Laura Ruohosen muut näytelmät ovat mm. projektin ansiosta saaneet tuulta siipiensä alle. Olga sai ensi-iltansa vuoden 2003 alussa Traverse-teatterissa Edinburghissa ja myöhemmin syksyllä Dublinissa Rough Magic -teatterissa. Reko Lundánin Aina joku eksyy sai kantaesityksen Ljubljanassa Slovenian kansallisteatterissa keväällä 2003.

Ulkomaisista Platform-näytelmistä projektin aikana ehdittiin Suomessa projektin viimeisenä päivänä 30.10.2003 tuottaa Oulun kaupunginteatterissa ohjelmistoon Torben Bettsin Kuunteleva taivas, ohjaajana Leena Salonen. Kirjailija Torben Betts seurasi esityksen viimeiset harjoitukset ja ensi-illan Oulussa sekä kiersi oululaisissa kouluissa ja yliopistossa kertomassa näytelmästään ja näytelmäkirjailijan ammatin harjoittamisesta Isossa-Britanniassa.

Näytelmiä voi ostaa Lasipalatsin Kirjakioskista sekä internetin välityksellä http://kirja.lasipalatsi.fi tai sähköpostitse kioski(at)lasipalatsi.fi. Projekti on lisäksi dokumentoitu internetiin, videolle ja cd-rompulle.

alkuun

TARU on EU-rahoitteinen kulttuurihanke, jonka tavoitteena on vähemmistötaiteilijoiden työllistymisen helpottaminen sekä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon edistäminen suomalaisessa kulttuurielämässä.

Parhaillaan on meneillään projektin toinen vaihe. Ensimmäinen vaihe käynnistyi keväällä 2002 ja päättyi syksyllä 2004. Hankkeen ovat toteuttaneet yhteistyössä Lasipalatsin Mediakeskus, Yleisradio, Teatterin tiedotuskeskus ja Försti-Filmi.

TARU-projektin järjestämän koulutuksen pääteemana on ollut taiteilijana työskenteleminen Suomessa. 2002–2004 TARU järjesti kursseja ja seminaareja mm. apurahoista, verotuksesta ja yritysyhteistyöstä. Kursseille osallistui yhteensä lähes 150 taiteilijaa.

Henkilökohtaisempaa apua taiteilijat saivat alakohtaisissa työryhmissä, jotka olivat musiikki-, kuvataide-, esittävät taiteet ja kirjallisuustyöryhmä. Ryhmät toimivat alan ammattilaisten johdolla ja niissä kehitettiin taiteilijoiden valmiuksia taiteen tuotteistamisessa ja markkinoinnissa.

Kukin ryhmä toteutti myös oman erityishankkeensa. Musiikkityöryhmä työsti Cross Borders -promootiohankkeen, johon kuului cd-levy ja konsertti. Kuvataideryhmä piti huhtikuussa 2004 Kaapelitehtaalla yhteisnäyttelyn Tämähän ja Hän hän. Näyttelyyn osallistui 12 taiteilijaa ja sen näki n. 400 katsojaa. Kirjallisuustyöryhmän julkaisi Leijutuksia-nimisen antologian. Julkistamisen yhteydessä järjestettiin runoilta, jossa ammattinäyttelijät tulkitsivat kirjan tekstejä. Leijutuksia-kirjan myynnistä vastaa Lasipalatsin Kirja kerrallaan -myymälä.  

Projekti on nostanut kohderyhmän taiteilijoiden työtä suuremman yleisön tietoisuuteen käyttäen hyväksi median keinoja, mm. televisiota, internetiä, mobiilipalveluja ja digitaalista painamista.

2002–2004 projekti tuotti viikoittaista televisio-ohjelmaa Ylen Aamu-TV:lle. Ohjelmat käsittelivät kohderyhmän taiteilijoita, heidän taidetuotantojaan ja kiinnostavia ilmiöitä henkilökuvien, reportaasien tai teemaohjelmien kautta. Ohjelmien ansiosta huomattava osa esitellyistä taiteilijoista sai työtilaisuuksia, ja esim. ohjelmissa esiteltyjen näyttelyiden kävijämäärät kasvoivat selvästi. 

www.taru.info on ollut keskeinen projektin työväline. Sivustoon on koottu kohderyhmien taiteilijoita ja heidän tuotantoaan esittelevä rekisteri, jonka tarkoituksena on ollut toimia kohtaamispaikkana kulttuuriosaajille ja kulttuurin kysynnälle.

Lisäksi projekti on tehnyt yhteistyötä festivaalien ja muiden kulttuurituottajien kanssa, jotta kohderyhmän taiteilijat pääsisivät verkottumaan ja saisivat työkokemusta. Kaikkiaan omia ja yhteistuotantoja on ollut 48 ja niissä päässyt esiin 127 taiteilijaa.

TARU on pyrkinyt toimintansa aikana myös vaikuttamaan kulttuurikentän toimijoihin. Rahoittajatahoille ja työvoimaviranomaisille on esitelty projektin toimintaa ja esille nousseita kohderyhmän ongelmia ja erityistarpeita.

Esimerkkinä vaikutuksista mainittakoon Uudenmaan Taidetoimikunnan TARU-projektille ja seitsemälle projektissa mukana olleelle taiteilijalle myöntämä Taidepalkinto 2004. Toimikunta perusteli palkintoa mm. sillä, että heidän mielestään TARU on sekä edistänyt kohderyhmän työskentelymahdollisuuksia merkittävällä tavalla että vaikuttanut yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja siihen liittyviin asenteisiin.

Hanke kuuluu Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) EQUAL-toimenpidekokonaisuuteen. EQUAL-aloite on osa Euroopan unionin strategiaa, jolla pyritään saamaan lisää ja parempia työpaikkoja ja varmistamaan, ettei keneltäkään evätä pääsyä niihin. EQUAL-aloitteessa testataan uusia tapoja torjua syrjintää ja eriarvoisuutta työpaikoilla ja työnhaussa. Kansainvälisen yhteistyön avulla pyritään kehittämään uusia menetelmiä työelämän syrjinnän, epätasa-arvon ja syrjäytymisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen.

Lue lisää

alkuun

Kampanjan tavoitteena oli          

Teattereiden järjestämän, vaikutusalueensa lapsille ja nuorille suunnatun näytelmäkirjoituskilpailun toteuttivat Suomen Kansallisteatteri, Svenska Teatern ja Oulun kaupunginteatteri.

Juhlavuoden kunniaksi valmistettiin suomalaisen teatterin historiasta kertova teatterituotanto. Esityksen kummeina ja yhteistyökumppaneina toimivat Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto, TINFO, Suomen Kuntaliitto ja Suomen Kansallisteatteri. Oppitunnin mittaisen näytelmän Ida A:n karvainen käsi kirjoittivat Teakin oppilaat Riku Innamaa ja Marko Järvikallas. Näytelmän ohjasi Erkki Saarela ja näyttelijöinä olivat Anna-Leena Sipilä ja Janne Hyytiäinen. Ensi-ilta oli Teatterimuseossa Helsingissä 21. helmikuuta 2003, jonka jälkeen esitys kiersi kouluissa. Esityksen yhteyteen valmistettiin teatterihistoriaa valottava tietopaketti, josta tiedustelut TINFOsta osoitteesta tinfo(at)teatteri.org.

Juhlavuosi päättyi Teatteripäiviin Helsingissä toukokuussa 2003. Maan teatteriväki kokoontui toukokuun viimeisellä viikolla Helsinkiin viettämään kymmenen vuoden katkon jälkeen valtakunnallisia Teatteripäiviä.

alkuun

HALOO HAMLET HALLÅ!

Haloo Hamlet Hallå! oli suomalaisen teatterin 125-vuotisjuhlavuoden 1997–98 valtakunnallinen teatterikasvatuskampanja, jonka avulla pyrittiin vahvistamaan teatterien ja koululaitosten välistä yhteistyötä ja kehittämään lapsille ja nuorille järjestettävää teatterikasvatusta. TINFO käynnisti kampanjan ja koordinoi sitä.

alkuun