Teatteriselvitys
Suomi-palkinto Bengt Ahlforsille
Vuoden Valopilkku näyttelijä Jussi Lehtonen
Suomalainen teatterikenttä muodostaa kokonaisuuden, jossa sen eri osien toimintakyky ja uusiutuminen vaikuttavat toisiinsa, näyttämötaidetoimikunta korostaa Teatteripoliittisessa ohjelmassaan. Sekä valtionosuuslainsäädännön piirissä olevia teattereita että vapaan kentän teattereita ja ryhmiä tarvitaan. Tällä hetkellä vapaan kentän ryhmät ovat erityisen suurissa vaikeuksissa, toimikunta toteaa. Toimenpideohjelma koskee yhtäläisesti suomenruotsalaista teatteria.
Suomessa on tällä hetkellä enemmän koulutettuja ja korkeatasoisia teatteritaiteen ammattilaisia kuin koskaan sen historian aikana. Niinpä mahdollisuudet kotimaisen kulttuurin tietoiselle kehittämiselle ovat olemassa, näyttämötaidetoimikunta muistuttaa.
Teatteripoliittisessa ohjelmassa etsitään ratkaisuja mm. vapaan kentän talousvaikeuksiin. Talouden ongelmat ovat ajaneet vapaan kentän tilanteeseen, jossa tehdään hälyttävän paljon palkatonta, alipalkattua ja työehtosopimusten vastaista työtä. Ohjelmassa etsitään myös keinoja, joilla voidaan turvata valtionosuusteattereiden toiminta kiristyneessä kuntataloudessa.
Näyttämötaidetoimikunta esittää ohjelmassaan uudenlaisen tukijärjestelmän perustamista, jotta maahamme syntyisi enemmän kotimaista musiikkiteatteria. Myös soveltavassa teatterissa ja teatterin kansainvälistymisessä nähdään tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Teatteripoliittisen ohjelman voi pyytää liitteenä (även på svenska) osoitteista
- Ansa Aarnio, taidesihteeri/konstsekreterare, taiteen keskustoimikunta, puh./tfn: (09) 1607 7945, ansa.aarnio(at)minedu.fi
- tinfo(at)teatteri.org
Valtion näyttämötaidetoimikunta on opetusministeriön alainen taiteen asiantuntijaelin, jonka jäsenet valtioneuvosto nimittää kolmivuotiskausiksi. Nykyisen toimikunnan kausi päättyy 31.12.2006. Toimikunta seuraa teatterialan kehitystä sekä antaa opetusministeriölle ja muille viranomaisille lausuntoja ja selvityksiä teatteriin liittyvistä asioista. Lisäksi toimikunta jakaa erilaisia avustuksia, kuten taiteilija-apurahoja ja teattereiden harkinnanvaraisia valtionavustuksia.
alkuun
Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön Cuporen teatteriselvityksessä tutkijat Anna Kanerva ja Minna Ruusuvirta kartoittivat suomalaisen teatterin nykytilaa, toimintaolosuhteita sekä tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksia. Kysely suunnattiin valtionosuutta saaville teattereille, vapaan kentän teattereille sekä kunnille.
Selvityksestä käy ilmi, että valtionosuutta saavat teatterit kokevat asemansa kunnissa ristiriitaiseksi. Teattereita arvostetaan ja niillä on vakaa asema, mutta samalla teattereiden vaikutusmahdollisuudet kunnissa ovat vähäiset. Vaikka teattereiden henkilöstö on ammattitaitoista ja motivoitunutta, sekin väsyy, sairastelee ja ikääntyy. Henkilökunnasta yritetään pitää huolta, sillä henkilöstömenot ovat keskimäärin 71 % valtionosuutta saavien teattereiden menoista. Suurten kaupunkien teatterit ovat halutuimpia työpaikkoja. Alueellisen teatteriverkoston ylläpitämiseksi onkin tärkeää miettiä tekijöitä, joilla nuoret teatterintekijät saadaan kiinnostumaan työskentelystä kaupunkikeskusten ulkopuolella
Teattereissa uskotaan, että tulevaisuudessa erilaiset yleisötyön muodot tulevat tärkeämmiksi. Uuden yleisön houkuttelu vaatii jalkautumista ihmisten pariin - teatterin viemistä koulujen ja päiväkotien lisäksi myös työpaikoille ja kadulle. Moni teatteri aikoo myös panostaa entistä enemmän yhteistyöhön koulujen, päiväkotien, taideoppilaitosten, festivaalien, muiden teattereiden ja kulttuurilaitosten kanssa.
Suurimpana uhkatekijänä teatterit pitävät taloutta. Määrärahojen leikkaus ja kireä budjetti heijastuvat suoraan toimintaan. Epäonnistuminen ohjelmistovalinnassa näkyy heti. Useimmat teatterit uskovat sponsoritulojen kasvavan tulevaisuudessa. Vuosina 2008–10 toteutettava valtionosuusuudistus saa teattereiden tulevaisuuden näyttämään vähän valoisammalta, etenkin yksityisissä teattereissa. Täyskunnalliset teatterit epäilevät, että valtionavustusten kasvaessa kunnat vastaavasti pienentävät omia osuuksiaan.
Vapaalta kentältä puuttuu resursseja
Vapaa teatterikenttä uudistuu nopeasti; suuri osa ryhmistä on perustettu 2000-luvulla. Ryhmistä suurin osa toimii pääkaupunkiseudulla tai Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Tekijät ovat entistä koulutetumpia, useimmilla on takanaan korkea-asteen koulutus.
Vapaan kentän teattereiden ja teatteriryhmien tavoitteena on kehittää ja uudistaa näyttämötaidetta mm. kantaesityksiä tekemällä. Klubitapahtumia, konsertteja ja keskustelutilaisuuksia järjestävät ryhmät ovat keskeisesti kiinni ympäröivässä yhteiskunnassa. Useimmat ryhmistä tekevät tai aikovat tehdä kansainvälistä yhteistyötä, erityisesti lähialueiden - Pohjoismaiden ja Baltian maiden - sekä keskieurooppalaisten toimijoiden kanssa.
Vapaan kentän teatteritoiminta kärsii kroonisesta resurssipulasta. Epävarma rahoitus vaikeuttaa toiminnan pitkäjänteistä suunnittelua. Sitoutunut henkilöstö joutuu tekemään palkatonta työtä, jonka osuus on keskimäärin 60 %. Vain pieni osa henkilöstöstä saa koko toimeentulonsa toiminnasta. Osa elää työttömyyskorvauksella.
Vapaan kentän teatterit ja ryhmät keräävät tulonsa valtion, kunnan ja säätiöiden avustuksista ja lipputuloista. Vain 24 vapaan kentän teatteria saa valtion toiminta-avustusta. Myös kaupallistumista pidetään teatterikentän uhkana.
Teatteri kohottaa kunnan imagoa
Kunnat ovat suomalaisen teatteritoiminnan suurimpia rahoittajia. Useimmat kunnat arvioivat avustustensa pysyvän tulevaisuudessa ennallaan. Viidennes kunnista, etenkin keskisuurten maakuntien kaupungit arvioivat, että kunnan rahoitus teattereille vähenee. Vastaavasti viidennes kunnista uskoo, että kunnan rahoitus teattereille kasvaa. Teattereiden odotetaan tulevaisuudessa hankkivan entistä suuremman osan tuloistaan itse. Kunnat myös toivovat, että teatterit laajentavat yhteistyötään eri taiteenalojen, eri hallintokuntien ja koulutoimen kanssa – unohtamatta ikääntyvän väestön tarpeita.
Kunnat asettavat teattereille konkreettisia tavoitteita, jotka liittyvät lähinnä katsojalukuihin ja ensi-iltojen tai näytäntöjen määriin sekä talouden tasapainoon. Kaupungit uskovat sopimusohjausmallien yleistyvän tulevaisuudessa mm. kuntauudistuksen myötä.
Kunnat suhtautuvat vuosien 2008-10 toteutettavaan teattereiden valtionosuusuudistukseen varovaisen positiivisesti. Uudistus vahvistaa teattereiden asemaa kunnissa. Täyskunnallisten teattereiden kohdalla ei uskota, että teattereiden tulot lisääntyvät merkittävästi, sillä pelätään kuntien vähentävän omaa rahoitusosuuttaan.
Etenkin keskisuurille kaupungeille teatteri on imagonkohottaja. Teattereiden nähdään lisäävän kunnan elinvoimaisuutta, näkyvyyttä ja matkailua. Soveltavan teatterin ja harrastajateatterin nähdään vaikuttavan kuntalaisten hyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen. Soveltava teatteritoiminta on vielä monelle kunnalle varsin vierasta toimintaa. Sitä on lähinnä suurimmissa kaupungeissa, joissa sitä myös tuetaan.
Kyselyyn vastasi 41 valtionosuutta saavaa teatteria, 38 vapaan teatterikentän teatteria tai teatteriryhmää ja 24 kuntaa. Kyselylomake lähetettiin valtionosuuslainsäädännön piirissä oleville teattereille, Suomen Kansallisteatterille, noin 80:lle vapaan kentän teatteriryhmälle sekä 30 kunnalle, joissa on ammatillista teatteritoimintaa.
Selvitys on luettavissa viikolla 50 osoitteesta
http://www.cupore.fi/ajankohtaista13122006.php
Lisätietoja/Ytterligare information:
- Ansa Aarnio, taidesihteeri/konstsekreterare, taiteen keskustoimikunta,
puh./tfn: (09) 1607 7945, ansa.aarnio(at)minedu.fi
- Anna Kanerva, tutkija/forskare, Cupore, puh./tfn: (09) 7746 0411, anna.kanerva(at)cupore.fi
- Minna Ruusuvirta, tutkija /forskare, Cupore, puh./tfn: (09) 7746 0412,
minna.ruusuvirta(at)cupore.fi
Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore on Jyväskylän yliopiston ja Suomen Kulttuurirahaston perustama sektoritutkimuslaitos, jonka tehtävänä on tuottaa ja jalostaa tutkimustietoa kulttuuripoliittisen päätöksenteon käyttöön. Tutkimustoiminnallaan Cupore pyrkii arvioimaan taiteen ja kulttuurin monimuotoisen kehityksen edellytyksiä ja esteitä sekä ennakoimaan sen uusia kehityssuuntia. Opetusministeriö rahoittaa osaltaan säätiön tutkimustoimintaa.
alkuun
Kulttuuriministeri Tanja Saarela on palkinnut seitsemän eri taiteenalan edustajaa Suomi-palkinnoilla. Vuoden 2006 palkinnon saivat kirjailija, ohjaaja Bengt Ahlfors, professori, säveltäjä Mikko Heiniö, valokuva- ja mediataiteilija Harri Larjosto, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Auli Mantila, perinteenkerääjä, kulttuurintutkija, kirjailija Markku Nieminen, kuvataiteilija Marianna Uutinen sekä eettinen kulttuurivientiyritys Globe hope Ltd (toimitusjohtaja Seija Lukkala).
Bengt Ahlforsin osalta perustelut olivat seuraavat:
Bengt Ahlfors har en betydande konstnärlig karriär som framstående dramatiker och regissör. Sedan år 1963 har Ahlfors skrivit omkring 30 teaterpjäser. Många av dem är översatta till flera språk, bl.a. finska, och spelade i många länder, i synnerhet i Norden och Centraleuropa. Flera av hans pjäser är översatta till engelska och spelas i USA.
Mest spridda pjäser är Jorden runt på 80 dagar (efter Jules Verne) och Finns det tigrar i Kongo? (tillsammans med Johan Bargum) som är spelad på flera än 20 språk. I sin dramakonst kombinerar Bengt Ahlfors träffande, ofta varmt humoristiska personskildringar med ett ovanligt sinne för Finlands närhistoria, senast i pjäsen "1945" på Lilla Teatern.
Ahlfors har verkat som regissör vid Lilla Teatern och som konstnärlig ledare för Svenska Teatern i Helsingfors. Han har regisserat Molière, Shakespeare, Brecht, Tjechov, men de senaste 15 åren mest sina egna verk. Han har också arbetat för radio och TV-teatern, gett ut några böcker samt skrivit och komponerat några hundra visor.
Suomi-palkinto myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta. Perusteena voi myös olla huomattava saavutus tai lupaava läpimurto. Palkinto on kulttuuriministerin ja valtiovallan antama tunnustus ja samalla kiitoksenosoitus taiteellisesta luomistyöstä. Suomi-palkintoja on jaettu vuodesta 1993.
alkuun
YLE TV1:n Vuoden Valopilkku 2006 -kulttuuripalkinto on myönnetty näyttelijä Jussi Lehtoselle. Raadin mukaan Lehtosen ehtymätön energia vie hänet yhä uudestaan moninaisiin poikkitaiteellisiin ja arvokkaisiin hankkeisiin. Lehtosta kiitetään myös siitä, että näyttelijäntyönsä ohella hän suomentaa jatkuvasti draamaa valtavirtakirjallisuuden ulkopuolelta sekä työskentelee aktiivisesti ja laaja-alaisesti mielenterveystyön puolesta.
Raadin mukaan hän ei suostu olemaan välinpitämätön ympäristönsä suhteen, vaan etsii taiteilijan paikkaa yhteiskunnassa ja viitoittaa edelläkävijänä uusia suuntia. Humanismi ja sosiaalinen omatunto yhdistyneenä taiteellisesti tinkimättömään korkeaan tekemisen tasoon leimaa Lehtosen työskentelyä. Vuoden 2006 huipentumaksi raati mainitsee Lehtosen ideoiman yhden miehen projektin, jossa hän on kiertänyt sairaaloita ja laitoksia. Rakkaus ei ole ajan narri -produktio pohjautuu Shakespearen sonetteihin.
Jussi Lehtonen kuuluu Suomen Kansallisteatterin näyttelijöihin, ja hän parhaillaan hän on mukana esityksessä Valta. Kääntäjänä Lehtonen on suomentanut mm. liettualaisen Marius Ivaškeviciuksen näytelmiä.
Valopilkkuraatiin kuuluivat elokuvasäveltäjä Sanna Salmenkallio, oululainen kulttuurivaikuttaja ja kuoronjohtaja Petri Sirviö, kirjailija Sofi Oksanen sekä Yleisradiosta toimittaja Anssi Komulainen ja toimitussihteeri Juha Suomalainen.
alkuun
Teatterin tiedotuskeskus
Meritullinkatu 33 A, 00170 Helsinki
puh. 09-2511 2120, fax 09-2511 2125
www.teatteri.org
