ehdolla pohjoismaisen näytelmäpalkinnon saajaksi
Teatterin Tiedotuskeskus on valinnut Kari Hotakaisen näytelmän Punahukka Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ehdokkaaksi 2006. Näytelmä valittiin vuosina 2004 ja 2005 kantaesitetyistä kotimaisista teoksista.
Pohjoismainen Teatteriunioni valitsee palkinnonsaajan huhtikuun lopulla ja palkinnonjakotilaisuus on Pohjoismaisilla teatteripäivillä Kööpenhaminassa elokuun alussa 2006.
Punahukan ohella palkinnosta kilpailevat
Tanskasta: Jokum Rohde - Pinocchios aske
Norjasta: Jon Fosse - Svevn
Ruotsista: Mattias Andersson - Sex, droger och våld
Islannista: Jón Atli Jónasson - Brim
Näistä suomalaisissa teattereissa ei ole esitetty yhtään, mutta Brim nähtiin Tampereen Teatterikesässä islantilaisvierailuna viime kesänä.
Punahukka kantaesitettiin KOM-teatterissa syyskuussa 2005 ja on edelleen ohjelmistossa. Näytelmän ohjasi Juha Lehtola.
Suomen raati perusteli valintaansa seuraavasti:
KARI HOTAKAINEN: PUNAHUKKA
Kulunut kaksivuotiskausi on suomalaisessa draamassa ollut jälleen ylitsepursuavan runsas, sekä tarjonnan että laadun suhteen. Mieluisa ja hankala tilanne kilpailukappaleen valitsijoille. Suomalainen näytelmä kuvaa suomalaista elämää ja hengenmaisemaa suomalaisella tavalla, joskus niin suomalaisella että joutuu pohtimaan onko niissä tarpeeksi merimerkkejä meikäläisiä vesiä tuntemattomalle.
PUNAHUKKA on Kari Hotakaisen melkein esikoisdraama, aikuisten näytelmänä onkin. Edistysaskel, tai syrjähyppy, on vähintään looginen. Kieli ja repliikki ovat aseet joilla Hotakainen on valloittanut lukijat, ja joilla hän käy myös teatteriyleisön kimppuun. Hotakainen viihtyy marginaaleissa, ja ns. tavallisen ihmisen pakkomielteissä, joista katsoen maailma näyttää kuin suomalaisen veikkausyhtiön mainoksessa, erilaiselta. 'Mahdollisimman yksipuolinen kuva on hyvä kuva.' (PUNAHUKKA).
Mitä seuraa, kun Helsinki - Pietari junan konduktööri näkee Jeesuksen rajavyöhykkeen ratapihalla? Senhän luulisi mullistavan elämän perustuksia myöten? PUNAHUKKA on runsaudensarvi, josta voi seuloa teemoiksi vaikkapa moraalin suhteellisuuden, pahan tekemisen helppouden ja hyvän tekemisen vaikeuden, heittäytymisen uskon varaan, josta siitäkin koituu enimmäkseen harmia. ' . jos ihminen tunnustaa väriä, häntä haukutaan mustavalkoiseksi.' (PUNAHUKKA). Ja yleisen mutta silti sallittavan pyrkimyksen perustaa tavallinen perhe ja elää sen kanssa tavallista elämää. Ja tietysti Suomen ja Venäjän aina yhtä ongelmallisen suhteen - kun Läikkäpää ja Pottunokka alkoivat keikuttaa ja lopulta kaatoivat veneen, ja 'rajan yli alkoi valua kaikenlaista silliä ja silakkaa' (PUNAHUKKA). Ja miten hyvin kuppaaminen ja hyväntekeväisyys viihtyvät samoissa ihmisissä. Ja Suomen neuvostoimperiumin jälkeisen historian. Kun kaiken perusteleva tyrannia sammuu, pitäisi kaiketi kasvaa täysi-ikäiseksi, eikä sekään aina niin helppoa ja hauskaa ole? Kaiken lisäksi kirjailija on vastoin vallitsevaa käytäntöä sommitellut näytelmäänsä onnellisen lopun, tai ainakin sellaista erehdyttävästi muistuttavan. Se kuuluu tietysti satujen maailmaan, vai olisiko sillä jotain tekemistä oikeiden ihmisten elämän kanssa?
Hotakaisen repliikki on kuin Hotakaisen lause - tähtää yhtä aikaa moneen jänikseen, jotka kaikki karkaavat eri suuntiin. Joskus Hotakainen vaikuttaa kirjailijalta, jolla on vakava mieli ja tärkeää sanottavaa, ja jota siis mielellään ylistäisi kaikin korrektein sanakääntein. Ja silti mielen pohjalla nakertaa epäilys: jos ei sittenkään? Jospa se pyörittääkin meitä ihan omaksi huvikseen?
Suomen palkintoraatiin kuuluivat Teatterikorkeakoulun rehtori Lauri Sipari, Näytelmäkulman toimitusjohtaja Hanna Jääskinen, kirjailija Gunilla Hemming ja ohjaaja Heikki Mäkelä sekä raadin sihteerinä tiedottaja Anneli Kurki.
Kari Hotakainen on tunnettu ennen kaikkea runoilijana ja prosaistina. Hän on julkaissut viisi runokokoelmaa ja kymmenkunta romaania. Romaanillaan Jouksuhaudantie hän voitti Finlandia-palkinnon 2002 ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 2003.
Teatterissa on on nähty sovitukset hänen kahdesta romaanistaan Sydänkohtauksia (dramatisointi Sirkku Peltolan) ja Bronks (dramatisointi Juha Lehtolan). Vuonna 1999 kantaesitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa Hotakaisen kirjoittama musiikkinäytelmä lapsille Hukassa on hyvä paikka. Tämä näytelmä on käännetty ruotsin ja saksan kielelle.
Pohjoismainen Teatteriunioni (NTU) jakaa joka toinen vuosi pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon.
NTU:n kansallisten keskusten asettamat raadit valitsevat kustakin Pohjoismaasta yhden ehdokkaan viimeisellä kaksivuotiskaudella kantaesitetyistä kotimaisista näytelmistä. Suomessa raadin asettaa Teatterin tiedotuskeskus. NTU:n hallitus valitsee ehdokkaista voittajanäytelmän.
Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto jaetaan Pohjoismaisen teatterikokouksen yhteydessä. Palkinnon suuruus on n. 50.000 Dkr.
Palkinnon ovat voittaneet
1992 Hrafnhildur Hagalin, Islanti: Jag är mestaren
1994 Svend Holm, Tanska: Schumans natt
1996 Paavo Haavikko, Suomi: Anastasia ja minä
1998 Lars Norén, Ruotsi: Kliniken
2000 Jon Fosse, Norja: Ein sommars dag
2002 Jóanes Nielsen, Fär-saaret: Hedder noget land Week-end
2004 Astrid Saalbach, Tanska: Verdens ende
Suomen palkintoehdokkaat:
1992 Juha Siltanen: Foxtrot
1994 Kristian Smeds: Meän tyär
1996 Paavo Haavikko: Anastasia ja minä
1998 Jouko ja Juha Turkka: Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa
2000 Reko Lundán: Aina joku eksyy
2002 Kristian Smeds: Yhä pimenevä talo
2004 Pirkko Saisio: Tunnottomuus
Teatterin tiedotuskeskus
Meritullinkatu 33 A, 00170 Helsinki
puh. 09-2511 2120, fax 09-2511 2125
www.teatteri.org
