Maailman teatteripäivää vietetään kaikissa Kansainvälisen Teatteri-instituutin ITI:n lähes sadassa jäsenmaassa...
Tänä vuonna Maailman teatteripäiväjulistuksen on kirjoittanut ranskalainen ohjaaja ja teatterinjohtaja Ariane Mnouchkine.
Maailman Teatteripäivän ja kansainvälisen naisten kuukauden merkeissä on Kansainvälinen Teatteri-instituutti ITI koonnut nettisivuilleen näyttelyn, jossa kunnioitetaan teatterinaisia ympäri maailman.
Teatterin tiedotuskeskus valitsi näyttelyyn Kati Outisen, Raija-Sinikka Rantalan ja Laura Ruohosen.
Näyttelyn nettisivut: Women of Theatre International Exhibition Online
Maailman teatteripäivää vietetään kaikissa Kansainvälisen Teatteri-instituutin ITI:n lähes sadassa jäsenmaassa. Aloitteen Maailman teatteripäivän vietosta teki Arvi Kivimaa Helsingissä ITI:n kongressissa vuonna 1959. Vuodesta 1962 lähtien Maailman teatteripäivää on vietetty maaliskuun 27. päivä, joka on Pariisin Kansojen Teatteri –näyttämön avajaispäivä.
Maailman teatteripäivän viettoon kuuluu joka vuosi tärkeänä osana teatteripäiväjulistus, jonka kirjoittaa ITI:n kutsuma henkilö. Tänä vuonna julistuksen on kirjoittanut ranskalainen Ariane Mnouchkine. Kansainvälinen julistus käännetään yli 20 kielelle ja sen tarkoitus on levitä laajaan käyttöön. Julistusta luetaan teattereissa ennen näytöstä ja julkaistaan tiedotusvälineissä.
Päivän ohjelmaan liittyy eri maissa erilaisia juhlallisuuksia, palkintojen jakoja, juhlanäytäntöjä, ynnä muuta.
Tänä vuonna Maailman teatteripäivä sattuu pääsiäisviikolle, jolloin monet teatterit ovat lomalla. Siitä syystä Maailman teatteripäivää vietettiin Suomessa jo lauantaina 19.3., jolloin maan teatterit juhlaliputtivat ja yleisölle luettiin ennen esitysten alkua Maailman teatteripäiväjulistus.
Oheisena taustatietoja Ariane Mnouchkinesta sekä suomenkielinen teatteripäiväjulistus.
Kansainvälisen Teatteri-instituutin ITI:n
Apua!
Teatteri, pelasta minut!
Minä olen unessa, herätä minut
Olen eksynyt pimeyteen, opasta minua, näytä edes häivähdys valoa
Olen hulttio, pane minut häpeämään
Olen väsynyt, nosta minut pystyyn
Olen kylmä ja piittaamaton, lyö minua
Jään kylmäksi ja piittaamattomaksi, hakkaa minut kappaleiksi
Olen peloissani, rohkaise minua
Olen tietämätön, valista minua
Olen hirviö, tee minusta ihminen
Olen tosikko, tapa minut nauruun
Olen kyyninen, horjuta minua
Olen tyhmä, tee minusta viisaampi
Olen paha, rankaise minua
Olen julma ja hallitseva, tappele minua vastaan
Olen tärkeilevä, tee minusta pilaa
Olen alhainen, ylevöitä minut
Olen mykkä, pane kieleni kannat liikkeelle
Olen luopunut unelmista, hauku minut pelkuriksi tai ääliöksi
Olen unohtanut, pakota minut muistamaan
Olen tullut vanhaksi ja kuluneeksi, tee minusta taas lapsi
Olen kankea, täytä minut musiikilla
Olen surullinen, tuota minulle iloa
Olen kuuro, anna kärsimysten myrskyjen huutaa ja pauhata
Olen häilyvä ja levoton, auta minua löytämään rauha ja viisaus
Olen vähäpätöinen ja vetäytynyt, sytytä minussa palava ystävyys
Olen sokea, päästä kaikki valo tulvimaan sisään
Olen rumuuden saartama, valloita minut kauneudella
Olen vihan oma, päästä irti rakkauden kaikki voima.
Suomennos Aleksi Milonoff
***************************************************************
Ariane Mnouchkine
Maailman teatteripäiväjulistuksen kirjoittaja 2005
Ohjaaja ja teatterinjohtaja
Théâtre du Soleil
Théâtre du Soleil on nyt 40-vuotias. Vuonna 1964 Ariane Mnouchkine ja hänen kurssitoverinsa ylioppilasteatterista perustivat osuuskunnan nimeltään Théâtre du Soleil (Aurinkoteatteri) – nimi kuvasi sitä, mitä teatteri heille merkitsi. Esitystoiminta aloitettiin Mouffetard-teatterissa Arthur Adamovin sovituksella Gorkin näytelmästä Pikkuporvareita.
Ryhmän toinen produktio oli sen jäsenen Philippe Léotardin dramatisointi Théophile Gautier’n romaanista Le Capitaine Fracasse. Esitys kuvasti hyvin ryhmän ranskalaisittain poikkeuksellista teatterin tekemisen tapaa, jonka perustana oli esityksen työstäminen yhdessä sekä improvisaation käyttäminen. Kaikki työryhmän jäsenet tekivät ehdotuksia ja jokaisen jäsenen mielikuvitus antoi panoksensa esityksen kehittymiseen. Tästä huolimatta vaikutti siltä, että Théâtre du Soleil’n erityisluonne henkilöityi ennen kaikkea Ariane Mnouchkineen, joka johti ja ohjasi teatterin toimintaa.
Théâtre du Soileil’ta ajoi eteenpäin kahtalainen tavoite: luoda uudenlaisia teatterin muotoja ja kehittää uudenlainen poeettinen taidemuoto, erityinen näyttämökieli, jolla esityksen inhimillinen, sosiaalinen ja poliittinen maailma määritettäisiin. Niinpä näytelmässä 1789 käynnissä olevaa vallankumousta saivat kuvastaa markkinakojuissa esiintyvät jonglöörit, kun taas Hélèle Cixous’n näytelmässä Tambours sur la Digue käytettiin valtavia nukkeja ja näytelmässä Dernier Caravansérial surkean pienillä lavoilla rullaavat ihmiset ja lavasteet peilasivat maailman siirtolaisten ahdinkoa.
1789, joka kantaesitettiin Milanon Piccolo Teatrossa vuonna 1970 ja jota esitettiin sen jälkeen Pariisissa Théâtre du Soleil’n asetuttua Cartoucherie de Vincennesiin, oli vastaus ryhmän jäsenten toiveeseen löytää sellainen aihe, joka innostaisi paitsi näyttelijöitä myös yleisöä. Vuoden 1789 vallankumous, nyky-yhteiskunnan lähtökohta, oli aihe jonka kautta he pyrkivät luomaan kriittisen katsauksen siihen, kuinka Historia kirjoittuu. Esitys sai heidät, ja etenkin Ariane Mnouchkinen, ottamaan tosissaan osaa taisteluihin vapauden puolesta vääryyttä vastaan, mutta taiteen keinoin, sortumatta opettavaisuuteen.
Näytelmä 1789 ja sitä seuranneet 1793 ja L’Age d’Or sekä monet muut produktiot syntyivät teemojen kollektiivisen työstämisen tuloksena. Kuitenkin Ariane Mnouchkine ohjasi myös, puhtaasta teatterin tekemisen ilosta, mullistavat esitykset Shakespearen Rikhard II:sta, Loppiaisaatosta ja Henrik IV:stä. Hän kehitti esityksiin omalaatuisen visuaalisen maailman ja elekielen, joka hämmästyttävällä tavalla sopi shakespearelaiseen draamaan. Hän jatkoi samoin keinoin kreikkalaisten tragedioiden parissa, Aiskhyloksen Agamemnonissa ja Eumenideissa sekä Euripideen näytelmässä Ifigeneia Auliissa. Hän myös herätti henkiin Molièren Tartuffen alkuperäisen satiirisen voiman sijoittamalla sen islamilaiseen yhteisöön, jonka perinteet ja säännöt alistavat naisia.
Hän maalasi eteemme vielä kaksi Hélène Cixous’n suurta näytelmää, nykyajan maailmanhistoriaan pureutuvan L’Histoire Terrible mais inachevée de Nordom Sihanouk, roi de Cambodge vuonna 1985 sekä näytelmän L’Indiade ou l’Inde de leurs rêves vuonna 1987.
Ohjelmavalintoja Ariane Mnouchkine on tehnyt aina vapaasti intuitiotaan seuraamalla; luomalla tinkimättömästi uutta Théâtre du Soleil on pysynyt jatkuvassa liikkeessä.
Paul-Louis Mignon
Kriitikko, historioitsija
Ranskan Teatterihistorian seuran puheenjohtaja
Teatterin tiedotuskeskus
Meritullinkatu 33 A, 00170 Helsinki
puh. 09-2511 2120, fax 09-2511 2125
www.teatteri.org
