Ensimmäinen suomalainen ammatillisesti toiminut nukketeatteri Marionett-teatern aloitti toimintansa marraskuussa 1909 eli 100 vuotta sitten. Tänä vuonna kansainvälinen Unima täyttää 80 v. ja Suomen Unima ry 25 v.

Maailman nukketeatterijärjestön UNIMA:n Suomen keskus täyttää 25 vuotta 11.2.2009. Juhlavuoden aikana Suomen Unima järjestää mm. Nukketeatterin Näyteikkunan (nukketeatterifestivaali, osana Oulun Lasten ja Nuorten Teatteriviikkoa ja Hurraa Lastenteatterifestivaalia). Juhlavuoden kunniaksi Teatterimuseossa avautuu 12.2.2009 erikoisnäyttely ja työpaja.

Suomalaisen nukketeatterin päivänä 11.2. tapahtuu:
- Teatterimuseon näyttelyn Näkymätön käsi - suomalaista nukketeatteria avajaiset
- Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä -kirja ilmestyy
- Uniman uusien kunniajäsenten nimet julkaistaan
- Vuoden 2008 nukketeatteriteko -tunnustuspalkinto jaetaan

TERVEISIÄ TAIVAASTA!
Suomalaisen nukketeatterin juhlavuotena on hyvä tiedostaa, keitä me olemme tässä nukketeatterin monituhatvuotisessa jatkumossa. Intiassa kerrotaan tarinaa ylijumala Brahmasta, joka loi ikävystyneelle vaimolleen viihdykkeeksi nukkemestarin. Vaimopa ei tämän jälkeen enää tullut toimeen ilman nukketeatteria. Niin syntyi nukketeatterintekijöiden suku. Me nukketeatterin ystäväthän tiedämme, että laji aiheuttaa syvää ja pysyvää riippuvuutta.

Mutta tutkimustakin on tehty. Sanskritinkielen tutkija professori Pischhell todistaa 1900 julkaistussa kirjassaan, että nukketeatteri on vanhempaa kuin ihmisteatteri. "Vanhin kaikista teattereista on se, josta puhutaan intialaisissa sankarirunoissa... Se levisi Indonesiaan, etenkin Jaavalle, Kiinaan ja Japaniin ja länteen kreikkalaisten ja uudempien kansojen keskuuteen"

TERVEHDYS FAARAOIDEN EGYPTISTÄ
Talvella 1903-1904 tehdyissä kaivauksissa Antinoen kaupungissa löydettiin hauta, johon oli kätketty Khelmis, Osiris Antinouksen laulajatar. Haudasta löytyi täydellinen pieni marionettiteatteri, jossa nuket roikkuivat vielä langoissaan. Haudasta löydetty vene on vanhin meidän päiviimme asti säilynyt marionettiteatteri.

NUKET ANTIIKIN AREENOILLA
Ensimmäinen nimeltä tunnettu nukkenäyttelijä Potheinos antiikin Ateenassa marssitti nukkensa samalle näyttämölle, jolla oli aikaisemmin katseltu kuuluisan Euripideen tragedioita.

SITKEYDEN RIEMUVOITTOJA
Pakanallinen ihmisteatteri kiellettiin kristinuskon tultua valtaan varhaiskeskiajalla. Mutta elottomista näyttelijöistä ei puhuttu mitään. Niinpä antiikin näytelmät löysivät viimeisen turvapaikan marionettiteatterista, kun suuret taiteen temppelit olivat suljettuina.

Kun kolmikymmenvuotinen sota 1600-luvulla vyöryi saksalaisten sivistysalueiden yli, säilyivät vain pienet nukkien teatterit pystyssä.

Englannissa 1647 puritaanit kielsivät näytelmäesitykset. Nukketeattereita ei laissa mainittu. Niinpä nuket saivat jälleen, kuten kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina, yksin pitää pystyssä teatteritaidetta.

Ranskassa 1700-luvulla käytiin ankaraa teatterisotaa ooppera- ja draamateattereiden välillä. Osapuolten taistellessa keskenään nuket tunkeutuivat Pariisin hienoimmille näyttämöille.

Eri puolilla Eurooppaa nukketeatteri alkoi näyttäytyä rääväsuisena yhteiskuntasatiirikkona. Vastapainoksi syntyi vähitellen ankara kontrolli- ja kieltojärjestelmä. Nukketeatteri jalkautui rakennuksista toreille ja markkinoille. Englannissa kehitettiin walking stage, päälle puettava teatteri, jolla pääsi kätevästi kävelemään, tarvittaessa jopa juoksemaan, uhkaavaa virkavaltaa karkuun.

Suomessa 1988 kävelevän näyttämön otti käyttöön Teatteri Olga. Kuusitoistavuotisen olemassaolonsa aikana teatteria koetteli mm. ankara lama. Berliinin muuri kaatui, samoin Neuvostoliitto. Pankkeja ja isoja laitoksia hävisi. Pieni teatteri jatkoi matkaa, kuin valkokankaan viiksekäs pikkumies, tietä myöten kohti auringonlaskua. Käveleviä näyttämöitä liikkuu Suomessa jo useita.

Mikä nukketeatterin olemassaoloa uhkaa tänään? Jälleen lama? Sähköisen viestinnän ylivalta? Nukketeatterikoulutuksen horjuva asema?

Sukellus historiaan panee kysymään, mikä pitää nukketeatterin voimissaan aina vain. Mikä ikinä se lieneekään, pitäkäämme se hengissä! Suojelkaamme sitä! Suojellaanhan Saimaannorppaakin!

Helsingissä nukketeatteripäivänä 11.2.2009
Oili Sadeoja

Ensimmäinen suomalaista nukketeatteria käsittelevä kirja ilmestyy 11.2.2009 Suomen Uniman täyttäessä 25 vuotta.
   
Kirja avaa näkökulmia taiteenalan historiaan, kehitykseen ja nykypäivään. Se kertoo Suomen nukketeatteritaiteen kehityskaaresta aikojen hämärästä 2000-luvulle, vaikutteista ja vaikuttajista, jotka ovat muovanneet alan taiteellisia sisältöjä ja taiteilijoiden työstä 100 vuoden ajalta

Kirjoittajina ja haastatteluissa puheenvuoron saavat sekä kotimaiset että ulkomaiset nukketeatteritaiteilijat ja -tutkijat, jotka edustavat kolmen sukupolven tekijöitä.
Teos on samalla tiivis tietopaketti maamme nukketeattereista, alan koulutuksesta ja -festivaaleista sekä suomenkielisestä kirjallisuudesta ja UNIMAsta.

Kirjassa on 336 sivua ja runsaat 100 valokuvaa. Teoksen kustantaa Like.
Kirjaa voi tilata 32 euron hintaan osoitteesta leila.peltonen(at)pp3.inet.fi  (postilähetyksenä hintaan lisätään postimaksu 5 € ). 

Kirjan toimituskuntaan kuuluvat Leila Peltonen (Rovaniemi) pj. ja Maiju Tawast (Helsinki) sekä Kaisa-Leena Kaarlonen (Perniö), Marja-Liisa Lintunen (Pieksämäki) ja Sari Witting (Helsinki).

Suomen Unima ry juhlistaa 25-vuotista taivaltaan nimittämällä kymmenen uutta kunniajäsentä. Kunniajäsenet palkitaan Suomen Unima ry:n vuosikokouksessa 21.3. Helsingissä kulttuuritalo Stoassa.

Kirsi Aropaltio, Suomen Uniman 1. puheenjohtaja
Anna-Liisa Tarvainen, Suomen Uniman sihteeri ja lehdentekijä            
Kaisa-Leena Kaarlonen, Suomen Uniman perustajajäsen
Maija Baric, Sampon perustajajäsen 1977
Bojan Baric, Sampon perustajajäsen 1977
Marja-Liisa Lintunen, Suomen Uniman perustajajäsen
Leila Peltonen, Suomen Uniman perustajajäsen
Ulla Raitahalme, Suomen Uniman perustajajäsen ja sihteeri
Mansi Stycz, Suomen Uniman 3. puheenjohtaja, kans.väl. hallituksen jäsen
Oili Sadeoja, Nukketeatteri Olga

Suomen Unima ry jakaa ensimmäisen kerran Vuoden nukketeatteriteko -tunnustuspalkinnon. Tunnustuspalkinnon saajat palkitaan Teatterimuseossa 11.2.2009 Näkymätön käsi -suomalaisen nukketeatterinäyttelyn avajaisissa. Palkintolaatan on suunnitellut ja tehnyt Kati-Aurora Kuuskoski.

Palkinnon saavat: 
Leena Karjarinta Tampereelta (kaupunginkirjasto Metson Lasten ja nuorten osaston osastonjohtaja) 
Kaija Halme Lahdesta (Launeen kirjastonjohtaja)

Opetusministeriö on osoittanut 100 000 euron määrärahan monikulttuurisuutta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta edistäviin taidehankkeisiin, jotka toteutuvat vuoden 2009 aikana. Hankkeita arvioidaan pääasiassa taiteellisten kriteereiden perusteella. Määrärahasta voidaan myöntää apurahoja, joilla tuetaan siirtolaisten ja kansallisten etnisten vähemmistöjen taiteellista toimintaa sekä kulttuurien välistä vuorovaikutusta tukevia taidehankkeita.

Myönnettävien apurahojen tarkoituksena on:
1. vahvistaa maahanmuuttajien ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien taiteilijoiden mahdollisuuksia harjoittaa taiteellista toimintaa ja osallistua tasavertaisesti Suomen taide-elämään
2. tukea muiden taiteilijoiden ja työryhmien monikulttuurisuutta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta edistäviä taidehankkeita Suomessa.

Kohdeapurahoja voivat hakea yksityiset henkilöt ja työryhmät. Hakuaika alkaa välittömästi ja päättyy 2.3.2009. Hakulomakkeen voi tulostaa Taiteen keskustoimikunnan internetsivuilta www.taiteenkeskustoimikunta.fi
Seuraava haku, joka koskee vuoden 2010 projekteja, on syksyllä.

Tukea jakaa Taiteen keskustoimikunnan asettama monikulttuurisuusjaosto. Määräraha on osa taiteen tukemisen veikkausvoittovaroja. Vastaavia avustuksia yhteisöille myöntää opetusministeriö.

Monikulttuurisiin taidehankkeisiin osoitettu määräraha liittyy opetusministeriön kulttuuripolitiikan saavutettavuusohjelmaan.

Lisätietoja:

Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmä Helsinki Dance Company kiertää helmi-maaliskuun aikana Helsingin ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa nykytanssia esittelevän Tanssihaaste!-projektin merkeissä. Vierailulla tanssijat esittävät katkelmia ryhmän teoksista ja tekevät tutuksi nykytanssin eri puolia. Projektin tarkoituksena on haastaa opiskelijat keskustelemaan tanssista näkemänsä perusteella. Samalla osallistujilla on mahdollisuus päästä kurkistamaan tanssin maailmaan ja tutustua tanssijan työhön ja arkipäivään.

Tanssihaaste!-projektiin osallistuminen on oppilaitoksille maksutonta, ja se on osa Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyötä. Yleisötyö on teatterille ja tanssiryhmälle tapa palvella asiakkaitaan ja laajentaa taideorganisaation roolia yhteiskunnassa. Pyrkimyksenä on toimia osallistavana, ei vain taide-elämyksiä tarjoavana tahona. Tavoitteena on myös syventää ryhmän tarjontaa ja toivottavasti samalla laajentaa tanssin yleisöpohjaa.

Tanssihaaste!-projektissa on mukana kuusi tanssiryhmän tanssijaa, Sofia Hilli, Mikko Lampinen, Jenni-Elina Lehto, Kai Lähdesmäki, Valtteri Raekallio ja Inka Tiitinen, sekä tanssiryhmän johtaja Ville Sormunen ja Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyövastaava Mirja Neuvonen. Oppilaitoksista mukaan ovat lähteneet mm. Metropolia Ammattikorkekoulu, Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos, Helsingin Palvelualojen oppilaitos, Helsinki Business College ja Helsingin tekniikan alan oppilaitos.

Suomen valo- ja äänisuunnittelijoiden liitto SVÄL jakaa vuosittain kolme Säde-palkintoa. Kategoriat ovat valosuunnittelu, äänisuunnittelu ja kuvasuunnittelu. Palkinto voidaan jakaa  ansioituneesta suunnittelutyöstä, pidemmän ajan toiminnasta suunnittelijana tai alan edistämisestä muuten. Vuoden 2008 Säde-palkinnot jaettiin 8.2.2009 liiton Säde-juhlassa. Ne annettiin valosuunnittelija Tarja Ervastille, kuvasuunnittelija Ville Hyvöselle ja valo-äänisuunnittelija Ilkka Volaselle. Palkinnot jaettiin toista kertaa.

Valo-Säde Tarja Ervastille toiminnasta valosuunnittelun hyväksi

Tarja Ervasti on toiminut suomalaisen teatterin, tanssin ja valotaiteen kentällä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Työkenttään on kuulunut vakiintuneiden teatterilaitosten ja ryhmien lisäksi löydettyjä tiloja ja taiteen rajat ylittäviä monitaiteisia teoksia. Kuvataiteen kontekstissa hän on toiminut valotaideteosten tekijänä 1980-luvulta lähtien. Hän tekee myös julkisten tilojen valaistuskonsultointia. Ervasti on opettanut valoilmaisua Teatterikorkeakoulussa ja muissa pohjoismaisissa taidekorkeakouluissa ja nuorempi valosuunnittelijoiden polvi on saanut häneltä asiantuntevaa palautetta opettajana ja yksityishenkilönä. Hän on tehnyt harvinaista ja arvokasta työtä tutkimalla valosuunnittelun historiaa ja kirjoittamalla aiheesta oppimateriaalia, jollaista ei muiden kielialueiden valosuunnittelijaopiskelijoilla ole. Tärkein yksittäinen syy, jonka takia Valo-Säde kuuluu tänä vuonna Tarja Ervastille on Teatterimuseon Valovuosi-näyttely, jonka käsikirjoituksesta, suunnittelusta ja toteutuksen johdosta Ervasti vastasi. Näyttely toi havainnollisesti ja kiinnostavasti esiin valosuunnittelun historiaa ja valosuunnittelijan työn kehitystä - sekä sitä, millaista suunnittelijan työ on nykyään.

Kuva-Säde Ville Hyvöselle Tuntemattomasta sotilaasta

Kuvasuunnittelun asema Kansallisteatterin Tuntematon sotilas -esityksessä on kantava. Elävää kuvaa käytetään tilan jatkajana, näkökulman vaihtajana, lavastuksena, katsojan silmänä ja peilinä, sillä rikotaan katsomon ja näyttämön raja. Kuva on läsnä koko ajan, eikä koskaan turhaan. Tekniikkaa ei ole häivytetty piiloon katsojalta vaan heijastuspinnat, kamerat ja niitä käyttävät ihmiset on otettu osaksi esityksen estetiikkaa, reippaasti ja piilottelematta. Tuntematon sotilas on esityskokonaisuus, jonka kaikki osat ovat riippuvaisia toisistaan, eikä minkään tarvitse antaa tilaa toiselle, sillä tila on yhteinen. Ville Hyvönen työskentelee muun muassa nykydraaman kuvasuunnittelijana, kokeellisen musiikin parissa sekä mediataiteen tekijänä ja vaikuttajana. Hän johtaa Pikseliähky-festivaalia ja on toiminut pitkään Smeds Ensemblessa.
 
Ääni-Säde Ilkka Volaselle elämäntyöstä

Ilkka Volanen on kiistämätön tienraivaaja suomalaisen valo- ja äänisuunnittelun alalla. Ääni-Säde myönnettiin hänelle elämäntyöstä. Viime vuonna 40-vuotistaiteilijajuhlaansa viettänyt Volanen aloitti uransa äänen parissa 60-70-luvun rock- ja underground-piireissä äänimiehenä. Kokemusta erilaisista esiintyjistä ja esityksistä hän sai työskennellessään kiertueilla, Vanhalla Ylioppilastalolla ja yhtenä Suomen ensimmäisistä tiskijukista. 70-luvun alussa Ilkka Volanen teki ensimmäiset äänisuunnittelunsa Tikapuuteatterille. Tästä alkoi pitkä ja menestyksekäs teatteriäänisuunnittelijan ura, joka pian laajeni myös tanssin, etenkin nykytanssin, äänimaailmojen luomiseen. 80-luvulla Volanen alkoi tehdä valo-ääni-tilateoksia yksin ja yhdessä mm. Tarja Ervastin kanssa. Volanen on vastannut usean museon ja näyttelyn äänimaailmasta. Volanen on tuonut suomalaiseen äänisuunnitteluun sisällöllistä lähestymistapaa, joka keskittyy esityksen sisäiseen maailmaan kuvittavien tehosteiden sijaan. Tätä asennoitumista hän on myös opettanut useissa oppilaitoksissa. Ilkka Volanen on kollegoiden arvostama suunnittelija ja mentori, mutta hänen arvonsa on ymmärretty myös ammattipiirin ulkopuolella. Volanen on saanut työstään useita palkintoja, joista viimeisin on näyttämötaiteen valtionpalkinto vuonna 2004.

Kaupunginosayhdistys tekee yhdessä Kulttuurikunnon ja Art and Design City Helsingin kanssa helsinkiläisistä Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin alueista Suomen ensimmäisiä Kulttuurikunto-kaupunginosia.

Alueella tullaan järjestämään omia, kulttuurikuntopisteitä kartuttavia kulttuuritapahtumia, tarjoamaan useita kulttuurikuntokortin jakelupisteitä sekä kannustamaan ihmisiä omatoimisiin kulttuurikokemuksiin sisällä tai ulkona.

Kulttuurikunnon kumppaneiksi onkin ilmoittautunut runsaasti alueen kulttuuritoimijoita ja yrityksiä, muun muassa Pop & Jazz Konservatorio, Taideteollinen korkeakoulu, Tekniikan museo, Artebia, Kustannusosakeyhtiö Avain, ravintolat Olotila, Helsinge ja Koskenranta, Hyötykasviyhdistys sekä Arabianrannan kirjasto.

Kulttuurikunto on Suomen kulttuurirahaston, Svenska Kulturfondenin ja Yleisradion syksyllä 2008 käynnistynyt valtakunnallinen ja kaksikielinen yhteishanke, jossa on mukana jo 350 kulttuuritoimijaa, työnantajaa ja opiskelija- tai ammattijärjestöä kautta maan. Kulttuurikuntokortteja (liikuntakortin kaltainen taulukko, johon merkitään päivittäiset kulttuurisuoritukset) on yhteistyökumppaneiden kautta jaossa yli 400.000 kappaletta ympäri Suomen. Lista kaikista Kulttuurikunnon kumppaneista löytyy osoitteesta http://kulttuurikunto.fi/kumppanit. Kulttuurikunnon sivuilla voi myös testata kulttuurikuntonsa, keskustella kokemuksistaan ja etsiä muun muassa Kulttuurikunto-tapahtumia Kulttuurikuntoilijan Suomi -kartalta.

Kulttuurikunnon tavoitteena on poistaa kulttuurin käyttöön liittyviä pelkoja ja ennakkoluuloja, innostaa uusien lajien kokeiluun, saada aikaan myönteisiä kulttuurielämyksiä ja tehdä kulttuurin käytöstä helppo osa arkea.

www.kulttuurikunto.fi

Aleksis Kiven syntymästä tulee 10.10.2009 kuluneeksi 175 vuotta. Koska kyseessä on kansallinen juhlavuosi, julkaistaan Nurmijärven kunnan ylläpitämällä Aleksis Kivi -sivustolla juhlavuoden tapahtumakalenteri, johon tapahtumajärjestäjät voivat ilmoittaa juhlavuoteen liittyviä tapahtumia.
 
Jos järjestätte tapahtumia, esityksiä tai ohjelmaa, joka liittyy Aleksis Kiveen,
ilmoittakaa tiedot tapahtumasivulle.
 
Lisätietoja juhlavuodesta antaa:
Aleksis Kiven Seuran sihteeri Riitta Manka, puh. (09) 2500 2510 riitta.manka(at)nurmijarvi.fi

KokoTeatteri kutsuu brittiläisen näytelmäkirjailijan Sarah Kanen tuotantoja Suomessa tehneitä taiteilijoita sekä kaikkia kirjailijan tuotannosta kiinnostuneita ihmisiä koolle keskustelemaan ja viettämään iltaa KokoTeatterin baariin perjantaina 20.2.2009 klo 19 alkaen. Luvassa on muistoja esitysten tekemisestä, otteita taltioinneista sekä yhdessäoloa hienon kirjailijan  tuotannon ääressä.

Sarah Kane (3.2.1971-20.2.1999) on yksi modernin näytelmäkirjallisuuden merkkihenkilöitä. Kane ehti kirjoittaa elämänsä aikana viisi kohua aiheuttanutta näytelmää, joiden vaikutus nykynäytelmäkirjallisuuteen on merkittävä. Nämä näytelmät ovat kiertäneet teattereiden näyttämöitä ympäri maailmaa.

Suomessa Kanen teoksista on esitetty neljä. Teokset on kantaesitetty KokoTeatterissa (Cleansed, 2001, ohjaus Mikko Kanninen ja Blasted, 2004, ohjaus Sami Ylisaari), Suomen Kansallisteatterissa (4.48 Psychosis, 2001, ohjaus Michael Baran) sekä Teatteri Jurkassa (Crave - Jano, 2001, ohjaus Jukka Heinänen). Kanen näytelmää Phaedras love ei ole vielä kantaesitetty suomeksi. Näytelmien lisäksi Sarah Kanelta jäi lyhytelokuvan käsikirjoitus Skin (1995, ohjaus Vincent O´Connell).

Illan ohjelmassa Thomas Jansson kertoo kohtaamisestaan Sarah Kanen kanssa Kuulemme osan Janssonin radiolle tekemästä dokumentista, jossa hän haastatteli Sarah Kanea osittain yhdessä näyttelijä Birthe Wingrenin kanssa. Viimeisin haastatteluosuus tehtiin vain neljä kuukautta ennen kirjailijan kuolemaa.

Keskusteluun tutkijanäkökulmaa tuo Riku Roihankorpi, joka on erikoistunut eurooppalaiseen nykydraamaan (1990- ja 2000-luku) teatterin ja draaman eettisten kysymysten ja näkökantojen valossa.

Taiteellisesta työstä Kanen näytelmien parissa ovat keskustelemassa mm. ohjaajat Sami Ylisaari ja Michael Baran sekä Cleansed ja Blasted teoksissa näytellyt Anna Veijalainen, ja Cleansed -työryhmän koreografi ja näyttelijä Sami Saikkonen.

Iltaa emännöivät Anna Veijalainen ja Maria Ruostepuro. Tilaisuuden järjestää KokoTeatteri yhteistyökumppaninaan Teatteri-lehti.

Teatterin tiedotuskeskus tiedottaa ja tilastoi
ja tukee teatterin verkottumista ja vaihtoa.