Smeds Ensemblen näytelmä Mental Finland sai ensi-iltansa Brysselin flaaminkielisen päänäyttämön Koninklijke Vlaamse Schouwburgin lavalla 11.2.2009. Belgialaislehdet ovat arvosteluissaan kiittäneet Mental Finlandin huumoria, tanssikohtauksia, visuaalisuutta ja äänimaailmaa, mutta moittineet näytelmän pituutta.

La Libre Belgiquen teatterikriitikko Guy Duplat kuvaa Kristian Smedsin teatteria brutaaliksi, realistiseksi ja ilmaisuvoimaiseksi kirjoituksessaan, joka on otsikoitu "Suomalaiset ovat viimeisiä gallialaisia." Esitys koostuu kohtauksista, joissa on voimakas visuaalinen ja äänimaailma. Erityisesti Duplat nostaa esille groteskin cowboy-kohtauksen, jota hän kuvaa mitä hilpeimmäksi burleskiksi teatteriksi. Myös Hannu-Pekka Björkmanin suoritus saunaan pyrkivänä epätoivottuna maahanmuuttajana on Duplat'n mielestä loistavaa tulkintaa, hauska ja julma yhtä aikaa. Duplat toteaa, että esitys joko ihastuttaa tai ärsyttää: "se on pirullisen kekseliästä eikä pelkää mitään."  Kaksi ja puolituntista esitystä hän pitää kuitenkin liian pitkänä ja tuntia lyhyempi esitys olisi ollut "täysin vakuuttava."

Le Soirin teatterikriitikko Jean-Marie Wynants on puolestaan löytänyt Mental Finlandista yhtymäkohtia arvostetun belgialaisen nykyohjaajan Jan Fabren Orgy of Tolerance -esitykseen, joka myös sai ensi-iltansa viime viikolla. Wynants kirjoittaa, että molemmat ohjaajat käyttävät huumoria ja myyttejä romuttavia vertauskuvia kertoakseen ihmisten toisiaan kohtaan tuntemasta pelosta. Sekä Fabren että Smedsin huumori on usein härskiä ja julmaa, Monty Python-henkistä. Myös Wynants nostaa esille cowboy- ja maahanmuuttajakohtaukset, joita kuvataan kerrassaan vastustamattomiksi. Kohtaukset ovat usein hauskoja, mutta ajoittain myös liian pitkiä, toteaa Wynants.  Wynantsin arvostelun otsikko "Kuka vielä uskoo joulupukkiin?", viittaa näytelmän lopun kohtaukseen, jonka päätteeksi joulupukki roikkuu ristillä kivitettävänä. Näytelmä kertoo Wynantsin mielestä eristyneisyydestä, sulkeutuneisuudesta ja yhteiskunnasta, jossa ihmiset pelkäävät toisiaan. Hän päättää arvostelunsa toteamalla, että joulupukkia ei ole olemassa eikä Euroopassa tapahdu ihmeitä: "Viimeistään nyt meidän on aika avata silmät, ellemme halua nähdä lopullista big bangia."

Cutting Edge-nettilehden arvostelija Katleen Gabriëls toteaa, että Mental Finland on kaksi ja puolituntinen rockilla höystetty multimediaspektaakkeli. Se on visuaalisesti fantastinen ja myös äänimaailma on keskeisessä osassa. Maahanmuuttoa, sortoa ja nationalismia käsitellään pikimustan huumorin keinoin. Näytelmä koostuu erillisistä kohtauksista eikä kokonaisuutta ole helppo hahmottaa, mutta esityksen rohkeus kantaa sen loppuun saakka, toteaa Gabriëls lopuksi.

Englanninkielisen Expatica-lehden toimittaja Paul Morris toteaa aluksi, että Mental Finland ei ole näytelmä niille, jotka lähtevät teatteriin Mamma Mia-musikaalin houkuttelemina. Näytelmä on tumma komedia, jonka synkkiin teemoihin tuovat ajoittain tervetullutta helpotusta ihastuttavat tanssikohtaukset ja erityisesti hilpeä Mad Max-henkinen cowboy-kohtaus. "Olemassaolon kysymykset ovat vahvasti esillä ja kaiken keskiössä on oikeutetusti ihminen, joka elää vaarojen ja kauhujen miinoittamassa maailmassa", kirjoittaa Morris. Morris siteeraa ensi-illassa tapaamaansa saksalaisen Theatreformen-festivaalin johtajaa Anja Dirkia, joka totesi hänelle, että kyseessä on suuri ilta kansainväliselle teatterille: "Kaikki festivaalijohtajat ovat täällä. Tämä on suuri tapahtuma."

Knack-viikkolehden arvostelijalta Guido Lauwaertilta Mental Finland ei saa ymmärrystä. Hänen mielestään näytelmä on lapsellinen ja kliseinen kokoelma ennalta-arvattavia kohtauksia, ja naiiviudessaan suoranainen loukkaus teatteria ja yleisöä kohtaan. "Jos tämä on suomalaista nykyteatteria, on heillä vielä paljon oppimista", päättää Lauwaert arvostelunsa.

Teatterin tiedotuskeskus tiedottaa ja tilastoi
ja tukee teatterin verkottumista ja vaihtoa.