Belgiassa ilmestyvistä hollanninkielisistä päivälehtistä De Standaard löytää Mental Finlandin taustalta Euroopan unionin tunnuslauseen "moninaisuudessaan yhtenäinen" ja De Morgen puolestaan löytää esityksen punaiseksi langaksi sorrettujen ja sortajien suhteen.

De Standaardin mukaan Kristian Smeds ja KVS-teatteri esittävät Mental Finlandissa olennaisen kysymyksen: mitä Eurooppa on? Näkyykö eurooppalaisuus parhaiten esimerkiksi Eurovision laulukilpailussa, jossa vallitsee illuusio iloisesta yhteiselosta, mutta jossa jokainen maa yrittää napata mahdollisimman paljon pisteitä omalle kulttuurilleen.

Mental Finlandissa käytetään kaikkia keinoja: slapstick-komiikkaa, seinille välähtelevää animaatiota, Béjart-henkistä tanssia, hauskoja ääniefektejä, vakavia monologeja ja räiskyvää rockmusiikkia. Ilonpito loppuu kuitenkin äkkiä, kun näytelmän tapahtumat siirtyvät suomalaisten asuttaman kontin sisälle. Lopputuloksena on sysimusta Fort Finland, jossa autistisesti tarraudutaan omiin traditioihin, traumoihin ja ulkomaalaispelkoon. Mental Finlandin taustalla voi nähdä Euroopan unionin tunnuslauseen "moninaisuudessaan yhtenäinen", mutta loppujen lopuksi moninaisuus muuttuu apartheidiksi.

Näytelmän tekijät haluavat näyttää Suomen vertauskuvana rahanahneudelle, nationalismille ja Euroopassa vallitsevalle uskonnolliselle hämmennykselle. Heidän pyrkimyksensä on saada ihmiset avaamaan silmänsä erilaisille näkemyksille. Ongelma De Standaarin mukaan on kuitenkin se, että kaksi ja puolituntisen esityksen jälkeen katsoja tuntee vain jonkinlaista Suomi-väsymystä. Kyse ei ole siitä, että olisi saanut tarpeekseen suomen kielestä tai näytelmän Suomi-painotuksesta, vaan taiteellisen kokonaisuuden puuttumisesta. Monet kohtaukset kestävät liian pitkään, ja tanssijoiden ja näyttelijöiden osuudet seuraavat toisiaan sattumanvaraisen tuntuisesti. Tekniset erikoisuudet heikentävät Smedsiin yleensä yhdistettyä asioiden "no-nonsense -käsittelyä." "Kaikki yhdessä synnyttää tunteen 'ylenpalttisesta moninaisuudesta' ja näin Mental Finland tahtomattaan tulee todistaneeksi ongelman, joka koskee eurooppalaista kulttuuri-identiteettiä. Smeds haluaa ennen muuta suunnata nuolensa omaan kansalliseen kulttuuriinsa ja Eurooppa on hänelle lopultakin vain 'kastike' sen ympärillä", kirjoittaa De Standaard.

De Morgenin Jozefien Van Beekin mielestä Smedsin suurin vahvuus on visuaalisuudessa. Esimerkiksi cowboy-hahmojen vaatteet näyttävät näyttelijöiden itsensä pahvista ja teipistä tekemiltä, ja ovat juuri sen vuoksi loistavia. Mental Finland on multimediaspektaakkeli ja samaan aikaan oodi mielikuvitukselle, kirjoittaa Van Beek. Esityksessä on viittauksia populaarikulttuuriin, muun muassa Pulp Fiction-elokuvaan, mutta ennen kaikkea siinä on paljon viittauksia suomalaisuuteen, joita Suomea tuntemattomat eivät aina ymmärrä. Smeds kysyykin, voiko toisten kanssa jakaa asioita, jos ei ole yhteistä historiallista taustaa tai yhteistä kollektiivista alitajuntaa.

Esitys näyttää ensi katsomalta kokoomalta toisistaan irrallisia kohtauksia. Van Beek siteeraa Smedsiä, joka on sanonut: "Mielestäni yhteisöjä ei ole enää olemassa, ei Suomessakaan. Kaikki on hajaantunut tuhansiin osiin." Olisiko tässä selitys sille, että kuten Suomi, niin Mental Finlandkin jakautuu näennäisesti irrallisiin paloihin. Van Beekin mielestä esityksen punainen lanka on se, että jokainen kohtaus kertoo sorretuista ja sortajista, joiden roolit kohtausten aikana muuttuvat päinvastaisiksi. Kontti on Euroopan vertauskuva ja voidaan kysyä, mitä seuraa siitä, kun konttiin kerääntyy asumaan erilaisia ihmisiä. Seksiä, väkivaltaa ja juopottelua, vastaa Van Beek ja kysyy puolestaan, onko tämä se kuva, jonka Smeds haluaa Euroopasta piirtää.

Teatterin tiedotuskeskus tiedottaa ja tilastoi
ja tukee teatterin verkottumista ja vaihtoa.